Kellopelikipaleita knallimiekkosilta
JOENSUU (MT)
Kiitokset Maaseudun Tulevaisuuden aktiiviselle Anni-lukijalle, joka toivoi juttua Tekramütisch-yhtyeestä. Maaseutuhenkisten musiikkivideoiden taustalla on nimittäin vahvaa joensuulaista rokkiperinnettä – ja sain hyvän syyn pyristellä vuosikausia ihailemani Eläkeläiset-yhtyeen Onni Wariksen eli oikeasti Jarmo Toppo Koposen puheille.
Jännittihän se, varsinkin kun Tekramütisch-yhtyeen toinen jäsen Jukka Hyrkäs kieltäytyi haastattelusta sanoen tulevansa typeristä kysymyksistä vihaiseksi.
Onneksi Toppo Koponen ei ollut lainkaan vihainen eikä uusimman Tekramütischin knallihahmonsa tavoin edes tärkeilevä.
Pipopäinen partamies kiiruhti haastatteluun ruokatunnillaan koulutuskuntayhtymän nörttihommista, joi pelkkää mustaa kahvia ja jutteli leppoisasti kolmesta Tohmajärven enostaan Aimosta, Antista ja Aarnesta. Enojen luona Sikosuolla Toppo pääsi poikasena päristelemään ensimmäiset mopoilunsa ja traktorireissunsa.
Rakkaus autovanhuksiin jäi niin, että niitä hän harrastaa Joensuun Mutalassa puutalonsa pihapiirissä edelleen.
”Umpijuntteja tässä ollaan, vaikea olisi kuvitella Tekramütischia urbaaniin ympäristöön.”
Netin musiikkivideoissa Tekramütischin miehet laulelevat vuorotellen laulelmia, vähän kuin lastenlauluja aikuisille. Sanoitukset ovat täynnä kieli poskessa tehtyä leikittelyä.
Soittimien kirjo vaihtelee kellopelistä helistimiin, jouhikosta banjoon ja viuluun, jonka soittamisesta Toppo on erityisen innoissaan. Sen hän on opetellut vasta viime vuosina.
Eläkeläisten bändikaverit kustansivat hänelle 50-vuotislahjaksi laulutunteja.
”Harmittaa, että olen viinalla ja huonolla elämällä rikkonut kroppani ja koppani. Motoriikan oppiminen kestää nykyisin tolkuttoman kauan,” 52-vuotias muusikko pohtii.
Tekramütischin laulujen aiheet liikkuvat luonnon helmasta kuutamolle ja moniin pieniin arjen sattumuksiin. Kaikkea rokkiin kalskahtavaa kartellaan.
”Alkuun meidän piti olla vain Kakkosen veljekset ja pukeutua tuulipukuihin, mutta pelättiin liikemiesveljesten loukkaantuvan. Sitten keksittiin nimeksi saksalaistyyppinen sekasotku, takaperin siitä on luettavissa jotain Citymarketin tapaista”, tuottelias biisien tekijä Toppo Koponen paljastaa viime kesänä syntyneestä yhtyeestään.
Geokätköjä paikantaessaan Koponen havahtui siihen, että maaseutu on täynnä erikoisia paikkoja, jotka pitäisi saada tallennettua niin äänimaisemina kuin kuvinakin.
Eläkeläiset-yhtye olisi ollut liian raskas koneisto roudattavaksi autioituneisiin tanssilavoihin, mutta pian Toppo muisti Eläkeläisistä pois jääneen Hyrkäksen ja käynnisti tämän kanssa laulelmaprojektin.
”Siinähän on hassu äijä, tuumin. Ja niin sitä lähdettiin Hyrkäksen kanssa liikkeelle maakunnassa. Parissa viikossa tehtiin 20 kappaletta.”
Parhaillaan Tekramütisch valmistautuu ensimmäiseen keikkaansa joensuulaisbaarissa. Sitä Euroopan estradit kokenut lavatähti Toppokin myöntää jälleen jännittävänsä. Vasta keikoilla selviää, pureeko kahden miekkosen huumori muihinkin kuin tekijöihin.
”Jos kukaan ei tykkää, ei tätä kannata lähteä pidemmälle viemään.”
Kolmen eri yhtyeensä Eläkeläisten, Kumikamelin ja Tekramütischin kanssa Koponen selviytyy jaksoissa eläen. Eläkeläiset on ensi kesään saakka tauolla, pian aletaan työstää Kumikameleiden punklevyä.
Viime kesästä lähtien on tehty Tekramütisch-kappaleita pari, kolme kertaa viikossa muutamia tunteja kerrallaan.
”Haastamme ja suomimme Jukan kanssa toisiamme”, Toppo kertoo.
Yhtä rakkainta bändiä hän ei suostu kolmikosta nimeämään. Roolivaatteet auttavat muistamaan, mille keikalle ollaan menossa. Ja se Toppoa naurattaa, että Eläkeläisistä moni alkaa lähestyä eläkeikää, verenpaineet sun muut lääkitykset on porukalle tuttua kauraa.
”Kumikameli- ja Tekramütisch-päivinä ollaan selvin päin, humppaveikkona sonnustaudutaan pukuun, juodaan viinaa ja eletään sitä hetkeä. Lavalla ei voi tehdä harjoiteltuja juttuja.”
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
