Lihakarja ryhmitellään kasvuominaisuuksien mukaan
Isojen ja keskikokoisten rotujen kasvattaminen omissa ryhmissään voi parantaa lihakarjantuotannon tulosta. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoLihakarja kannattaa jakaa isojen ja keskikokoisten rotujen ryhmiin loppukasvatuksen alusta alkaen, neuvoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen projektitutkija Maiju Pesonen.
Ruokinta energiapitoisella rehulla nopeuttaa karjan kasvua, mutta voi johtaa etenkin keskikokoisilla roduilla rasvoittumiseen.
Ennen vieroitusta hyvin kasvaneiden vasikoiden kasvatusaikaa voidaan lyhentää ruokkimalla niitä energiapitoisella rehulla.
Kasvua voi seurata tarkasti ainoastaan punnitsemalla.
Kolmivuotisen Rotukarja-hankkeen loppuseminaari pidettiin perjantaina Loimaalla. Hankkeessa etsittiin parhaita kasvatustapoja eri karjaroduille niin, että pihvilihaa olisi tasaisesti markkinoilla.
Vieroituksen jälkeen rehun väkirehuprosentin tulisi olla 35–40. Muunnellussa ruokinnassa väkirehuprosentti vaihtelee. Väkirehun osuutta leikataan 15–30 prosenttiin, kun eläimen paino nousee yli 400 kilon.
Väkirehuvaltainen ruokinta 400 kilon painon jälkeenkin sopii eläimille, joiden kasvuominaisuudet ovat hyvät.
”Isot rodut kasvoivat ruokintakokeessa suurella 40 prosentin väkirehumäärällä rodulleen tyypillisesti”, kertoo Pesonen.
Kaikille roduille korkea väkirehuprosentti ei sovi. Etenkin agnukset rasvoittuivat, kun väkirehuprosentti oli koko kasvatuskauden 40. ”Rasvaluokka oli keskimäärin agnuksilla silloin yli kolme.”
Keskikokoiset rodut soveltuvat paremmin muunneltuun ruokintaan. Ruokintakokeessa muunnellussa ruokinnassa väkirehuprosentti laskettiin 40:stä kymmeneen.
”Vaikka matalalla energiapitoisuudella kasvu hidastui, teurastulokset olivat todella hyviä”, sanoo Pesonen.
Kasvun hidastuessa myös rasvakudoksen kasvu siirtyy.
Kun eläimen paino on yli 650 kiloa, kasvu nopeutuu 2–4 viikon ajaksi. Tätä vaihetta kutsutaan kompensatoriseksi kasvuksi. Rasvoittuminen alkaa tämän vaiheen jälkeen, jos se on rodulle tyypillinen ominaisuus.
Kokeessa 63 päivää ennen teurastusta väkirehuprosentti nostettiin takaisin 40:een, jotta kompensatorinen kasvu voitiin hyödyntää.
”Etenkin agnukset olivat kasvaneet matalaenergiselläkin rehulla hyvin eli kompensatorista kasvua ei keskimääräisesti havaittu. Herefordeilla kasvu nopeutui hieman.”
”Limousinille energiapitoisempaa ravintoa olisi pitänyt antaa kauemmin. Suurista roduista kompensatorinen kasvu oli huimaa charolais-rodulla.”
Kokeen perusteella tasaisesti ja nopeasti kasvaneet eläimet ovat taloudellisestikin tuottavimpia.
”Pitkä kasvatus on aina kalliimpaa, vaikka ruhopainot kasvavatkin”, muistuttaa Pesonen.
”Kokeen mukaan pitkä kasvatus lisää myös sonnien loukkaantumisen riskiä.”
Teurasominaisuuksista leikkuuvaste eli lihan mureus parani pitkässä kasvatuksessa. ”Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi sidekudoksen määrä lihaksessa lisääntyy.”
Ulkomaalaisista tuloksista poiketen pitkä kasvatusaika ei kuitenkaan vaikuttanut lihan laadun aistinvaraisesti arvioituihin ominaisuuksiin.
LAURA KYLMÄMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
