Kahdesta portaasta nelitasoiseen himmeliin
Hallituksen sote-uudistuksen julkisena tavoitteena on ollut koota sote-palveluita selkeämmiksi ja toimivammiksi kokonaisuuksiksi. Erityisesti kokoomus, SDP ja vihreät ovat myös avoimesti yhdistäneet hankkeen suurkuntien aikaansaamiseen ja kritisoineet kuntien nykyisiä toimintamalleja kuten kuntayhtymiä ”hallintohimmeleiksi”.
Oman parikymmenvuotisen kokemukseni nojalla sanoisin, että nyt se todellinen hallintohimmeli vasta syntyykin.
Tähän saakka sosiaali- ja terveydenhoidon peruspalvelut ovat olleet kuntien tai niiden muodostamien yhteistoiminta-alueiden vastuulla ja erikoissairaanhoidosta ovat vastanneet kuntien muodostamat sairaanhoitopiirit.
Vaativia sosiaalipalveluja ovat hoitaneet niin ikään kuntayhtymät. Kunnilla ja kuntayhtymillä on ollut luonnollisesti mahdollisuus tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä yksityiseltä palveluntuottajalta ja kolmannelta sektorilta.
Jo ennen Kataisen hallituksen aloittamista meneillään oli kaksi myönteistä uudistussuunnitelmaa, joihin päättäjät ja asiantuntijat suhtautuivat pääasiassa myönteisesti.
Erikoissairaanhoitoa haluttiin koota laajempiin vastuualueisiin paremman hoidonporrastuksen aikaansaamiseksi ja tuloksekkuuden parantamiseksi. Toisaalta perustasolla haluttiin tiivistää sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyttä.
Molemmissa hankkeissa olisi ollut tarpeeksi tehtävää jo entisellä kaksitasoisella mallilla. Mutta nyt ei suinkaan tapahdu tavoiteltu yksinkertaistuminen vaan monimutkaistuminen. Miten?
Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy lähinnä maakuntatasoisille vastuukunnille tai kuntayhtymille. Seuraavaksi vastuukunnan tai kuntayhtymän on tietysti neuvoteltava kuntien kanssa siitä, mitä palveluja kussakin kuntakeskuksessa tai terveyskeskuksessa on tarjolla, kuka niitä tuottaa ja mihin hintaan.
Ennustan, että suuressa osassa maata tehdään sopimuksia, joissa vastuukunta järjestää palvelut ostamalla ”alaisiltaan” asiakaskunnilta suurin piirtein ne palvelut, joita nämä kunnat nyt itse tuottavat. Sama kuntaorganisaatio toimii sekä tilaajana että tuottajana. Hiekkalaatikko on valmis.
Uusi porras hallintoon syntyy siitä, että tällä hetkellä osa kunnista saa perustason sote-palvelut kuntayhtymältä, johon kuuluu. Nämäkin kunnat joutuvat neuvottelemaan erillisinä kuntina ratkaisut uuden vastuukunnan kanssa.
Näin ne entisen yhden organisaation asemesta kuuluvat kahteen ulkopuoliseen organisaatioon sen lisäksi, että ne tuottavat kuitenkin itse tai ostavat osan sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä toiminnoista.
Erikoissairaanhoidon järjestäminen laajempien erva-alueiden toimesta on hyvä ratkaisu. Mutta kun hallitus päätti poliittisista syistä, että myös yli 20 000 asukkaan kunnat voivat itse järjestää joitakin erikoissairaanhoidon palveluita, uudistuksen tarkoitus vesittyy.
Jatkossa tällaiset kunnat tulevat kahden tason asemesta kuulumaan neljään organisaatioon, kun niillä on ensinnäkin oma palvelujen järjestämisoikeus, toiseksi niillä on menneen Paras-hankkeen mukaisia seudullisia kuntayhtymiä, jotka ne haluavat säilyttää, kolmanneksi ne kuuluvat kuitenkin sote-palvelujen osalta maakunnalliseen vastuukunta- tai kuntayhtymärakenteeseen ja lisäksi erikoissairaanhoidossa erva-alueeseen.
Käytännössä tämä johtaa Suomessa kymmenien tuhansien palvelusopimusten, tasomäärittelyjen ja kilpailuttamisten uusimiseen, valitusten ja valtakamppailujen kierteeseen.
Hallinto monimutkaistuu ja paisuu, vastuu muuttuu epäselvemmäksi ja uudistuksen terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt jäävät vähintäänkin epäselväksi.
Uudistus, jota asiantuntijat eivät tue, eivätkä sen siunanneet ministeritkään ymmärrä, kannattaisi keskeyttää ennen lisävahinkojen syntymistä.
Ossi Martikainen
kunnanhallituksen puheenjohtaja (kesk.)
Lapinlahti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
