WWF:n tulee saada käytännön tietoa
WWF:n merihyljetoimikunnan puheenjohtaja Antti Halkka (MT 2.8.) vastaa kirjoitukseeni (MT 31.7.). Halkka ei halunnut ymmärtää nykyistä kalastajan asemaa merellä. Hän ruotii hylkeitä ja kirjoitustani tavalla, jota on pakko korjata.
Halkan mukaan on tutkittu, että ”norppa syö nimenomaan pikkukalaa, tärkeää ravintoa on kolmipiikki ja silakka. Norppa ei keskity arvokalaan”. Mutta norppa on viisaampi kuin tutkimus eikä sitä noudata.
Norppa tunkeutuu jatkuvasti siikarysään, josta ei voi saada kolmipiikkiä, ei silakkaa eikä mieliruokaa muikkua. Norppa tunkee hallin tavoin väkisin rysään herkkujen, siian ja lohen perään. Tämän ovat kalastajat nähneet lukemattomat kerrat. Isä- ja äitinorppa opettavat jälkeläiset samoille tavoille.
Halli on toki pahempi kuin norppa. Joskus norppa vain napsii kalat verkoista ja saa seuraavallakin kerralla ruokaa. Hallin tuhot näkyvät aina särjettyinä verkkoina.
Nykykalastaja ei voi enää jättää yöksi syksyllä verkkojaan pyyntiin. Saalista ei aamulla ole, verkot ovat entiset. Halkka ”tietää”, että syy on hallin. Perämeren kalastajat ovat nähneet liian monet kerrat: halli ja norppa ovat syyllisiä.
Halkan mukaan mikään muu Itämeren maa ei ole aloittamassa norpan pyyntiä. Tämän ymmärtää. Halkkakin todistaa, että käytännössä kaikki norpat ovat Perämerellä.
Ottaen huomioon meidän puolen mataluus ja karikkoisuus Ruotsiin verrattuna on luonnollista ja kalastajille välttämätöntä, että norpan pyynti ja häirintä olisi pitänyt aloittaa jo muutama vuosi sitten Perämereltä.
Norpat pitäisi ”opettaa” syömään Halkan ja tutkijoiden kuvaamaa ravintoa, ei elämään kalastajan kustannuksella!
Halkka väittää, että hyljehaitat ovat vähentyneet. Totta on vain, että erityisen kalliit hylkeenkestävät rysät ovat vähentäneet lohille tulevia suoria vahinkoja. Muutoin kalastaja on täysin lainsuojaton hylkeitä vastaan.
Verkkopyynnissä ei voi lainkaan estää vahinkoja. Petosuojelu on saanut kalastajat vähenemään, näin vahingot vähenevät, tämä on osa Halkan ”totuudesta”.
Sietokorvausta saa osa kalastajista. Miksi muut ilmoittaisivat vuosittaiset vahingot, joista ei saa korvausta? Maalla maksetaan petokorvauksia, merellä ei.
Sietokorvaus ei ole oikea hyljevahinkomittari. WWF:n asiantuntija ymmärtänee tämän, vaikka muuta kirjoittaa.
On hämmentävää, että luonnonsuojelijoina itseään pitävät ”tietävät” kalastajien hyljevahinkojen vähentyneen.
On surullista, että WWF ei kanna vieläkään huolta kalan saannista kuluttajille. Kalastajille, kotimaiselle kalakaupalle, kotimaiselle kalalle on organisoitu siika- ja lohiboikotit ja aikaansaatu hintaromahdukset. Vaaditaan uusia lohi- ja siikarajoituksia, jotka estävät muunkin kalan pyynnin.
On monin eri tavoin suojellut, tuhoa tekevät hallit, norpat ja merimetsot.
Kalastaja ja kotimainen kalakauppa on nyt ahdingossa syistä, jotka on suurelta osin vääriä.
WWF:n tulee saada käytännön tietoa kalastajien ongelmista, tervetuloa käymään Perämerellä!
Risto Tolonen
kalatalousaktivaattori
Perämeren kalatalousryhmä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
