Saunakauha on tutkijalle hyvä apuväline hyttysentoukkien keräämiseen — hyttysistä löytyy koko sateenkaaren värikirjo kun pysähtyy katsomaan

Coquillettidia richiardii -hyttysen hengityselimissä on piikki, jonka se pistää esimerkiksi kasvin pinnalla olevaan ilmataskuun. Näin se voi olla kauan veden alla. Kuva: Lorna Culverwell

Kaikki Suomessa elävät hyttyslajit pistävät. Kuva: Pekka Fali

"Monelle hyttynen on ärsyttävä pieni ruskea tahra läpsäisyn jälkeen. Kun hyttysen laittaa mikroskoopin alle, avautuu toinen, erilaisten värien ja muotojen maailma."

Näin kuvailee suhdettaan hyttysiin Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa viimeistelevä Lorna Culverwell. Hän tietää hyttysistä ehkä enemmän kuin kukaan muu Suomessa.

Suomessa on tunnistettu 43 hyttyslajia. Maailmanlaajuisesti lajeja on ainakin 3 579, todennäköisesti enemmän.

Hyttyslajit eroavat toisistaan monin tavoin. Ruumiinosien koko ja väri vaihtelevat ja muodostavat eri lajeille tyypillisiä yhdistelmiä.

Yleensä tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppia. Culrverwell kertoo kuitenkin tunnistavansa muutamia lajeja paljain silminkin.

Hyttyslajin tunnistaminen alkaa siitä, että selvitetään tutkittavan yksilön sukupuoli. Sitten erilaisten piirteiden avulla määritellään hyttysen suku.

"Pelkästään suvun määrittelyyn tarvitaan useita piirteiden yhdistelmiä. Huomioon täytyy ottaa myös löytöalue."

Erityisen samankaltaiset lajit saattaa erottaa vain hyönteisen pinnan suomujen läikistä.

Väriä ei kannata käyttää tuntomerkkinä, ellei se ole erityisen silmiinpistävä, Culverwell sanoo. Valo vääristää hyönteisten väritystä.

" Jos jossain on vettä, todennäköistä on, että jossain kohtaa vuotta siinä on hyttysen toukkia", Culverwell toteaa.

Hyttysentoukat kehittyvät vedessä, mistä niitä on helppo kerätä tutkittaviksi kauhalla tai akvaarioverkolla.

"Suuri saunakauha on itse asiassa tehokas", Culverwell kertoo.

Aikuisia hyttysiä kerätään erilaisilla ansoilla. Osa ansoista houkuttelee hyttysiä jäljittelemällä ihmiskehosta vapautuvia tuoksukemikaaleja ja osa jäljittelee ihmisen tai eläimen hengitystä.

Joskus hyttysiä pyydystetään eräänlaisella imurilla, joka imee ötökät siinä kiinni olevaan kuppiin. Se sopii hyvin hyttysten pyydystämiseen esimerkiksi sisätiloista.

"Käytin imuria joskus keräämään hyttysiä navetasta. Jos sen kanssa käveli hitaasti ympäri rakennusta, lehmät eivät häiriintyneet metelistä. Ne olivat kyllä erittäin kiinnostuneita siitä, mitä olemme tekemässä."

Kaikki hyttyslajit eivät pistä. Suomessa elää kuitenkin vain hyttysiä, jotka pistävät.

Osa lajeista saa toukkavaiheessa ravintonsa ympäröivästä vedestä. Siinä ei ole juurikaan proteiinia, joten kyetäkseen lisääntymään, naarashyttyset imevät verta. Koiraat taas elävät melko lyhyen aikaa ja käyttävät ravintonaan kukkien mettä.

Joidenkin lajien toukat ovat lihansyöjiä ja syövät muiden lajien toukkia ja muita hyönteisiä. Ne saavat kehittyessään tarpeeksi proteiinia, joten aikuisena ne eivät enää sitä tarvitse. Aikuisten hyttysten ravinto koostuu kukkien medestä.

Hyttysten evoluutio on kestänyt miljoonia vuosia. Ne ovat sopeutuneet mitä erilaisimpiin elinympäristöihin.

Mielenkiintoisista sopeumista Culverwell mainitsee suomalaisen Coquillettidia richiardii -hyttysen.

Yleensä hyttysentoukat hengittävät toukkavaiheessa veden pinnalla olevan peräpäänsä kautta.

Coquillettidia richiardii on kuitenkin kehittänyt hengityselimiinsä piikin, jonka se pistää kasvin tai kiven pinnalla olevaan ilmataskuun. Näin sen ei tarvitse käydä veden pinnalla läheskään niin usein kuin muiden lajien.

Osa hyttyslajeista on erikoitunut munimaan ja kehittymään esimerkiksi kasveihin kerääntyviin vesialtaisiin. Eräs Amerikassa elävä laji munii mieluiten rapujen maan alle tekemiin koloihin.

Suosikkilajikseen Culverwell manitsee suomalaisen Culex territans -hyttysen, jolla on vihreät toukat. Se keskittyy pistämään lähinnä sammakoita ja lintuja.

"Oikeasti se on tosi söpö!"

Poikkeuksellisen kauniina Culverwell pitää myös ihmisille vaarattomia Toxorhynchites -sukuun kuuluvia hyttysiä. Niistä löytyy kaikki sateenkaaren värit ja enemmänkin.

"Hopeaa, kultaista, sinistä, violettia, vihreää, punaista, oranssia, keltaista, valkoista ja ruskeaa", hän luettelee.

Hyttysten välityksellä leviäviä tauteja ovat esimerkiksi malaria, keltakuume, denguekuume ja zikavirus. Ne tappavat vuosittain satojatuhansia ihmisiä.

Eri lajit kantavat erilaisia tauteja, joten niiden levinneisyysalueita tarkastelemalla voidaan kartoittaa myös niiden levittämiä tauteja.

Culverwellia kiinnostaa erityisesti se, miten erilaiset taudinaiheuttajat leviävät hyönteisten välityksellä. Hyttysiä hän päätyi tutkimaan osittain sattumalta.

"Mitä enemmän niistä oppii, sitä kiinnostavammiksi ne muuttuvat!"