Vartiainen vapauttaisi ruuantuotannon kilpailulle, Niemi ei
Kokoomuksen kansanedustaja ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) entinen ylijohtaja Juhana Vartiainen antaisi ruuan hinnan määräytyä vapailla markkinoilla. Maatalouspolitiikan professori Jyrki Niemi on täysin toista mieltä ja huomauttaa, että ruokaa ei myydä markkinahinnalla juuri missään.
Yhtäläisyyksiäkin on: molempien mielestä on ongelma, että tuet kapitalisoituvat herkästi pellon hintaan.
n Voidaanko ruuan hinta määritellä vapailla markkinoilla?
Vartiainen vastaa kysymykseen lyhyesti:
”Totta kai.”
Niemi on monisanaisempi.
”Tällaista herkkää ja strategisesti elintärkeää toimialaa ei ole juuri missään maailman kolkassa haluttu jättää kokonaan markkinoiden armoille. Valtiovalta haluaa ohjailla maataloustuotantoa ja kauppavirtoja, koska tuotteiden merkityksen lisäksi maataloudella on tärkeitä taloudellisia ja sosioekonomisia tehtäviä”, Niemi painottaa.
”Markkinaehtoisuutta on toki viime vuosikymmenen aikana lisätty, mutta hallitusti. Euroopassa sen paremmin kuin Yhdysvalloissakaan maailmanmarkkinoihin perustuvat tuottajahinnat eivät riitä turvaamaan kilpailukykyistä tulotasoa. Sen takia maatalousyrittäjille maksetaan EU:ssa suoraa tukea.”
n Mikä on maataloustukien järkevä määrä?
”Korkea tukitaso on todennäköisesti estänyt uudistumista ja tuotekehittelyä. Lisäksi tuet todennäköisesti kapitalisoituvat maan ja muiden tuotantopanosten hintoihin”, Vartiainen vastaa.
”Sellaiset tuet ovat hyviä, jotka pitävät tehostamisen ja tuotekehittelyn kannustimet vahvoina. Tulotukea ei pitäisi piilottaa muiden nimikkeiden alle. VATT:n Anni Huhtala ja Marita Laukkanen ovat osoittaneet, että ympäristötuki ei tosiasiassa ohjaa ympäristöystävälliseen käyttäytymiseen vaan on pikemminkin piilotettua tulotukea.”
Myös Niemi pitää ongelmallisena tuen kapitalisoitumista tuotantopanosten hintoihin. Tuet nostavat pellon myynti- ja vuokrahintoja ja lisäävät maatalouden aloittamisen sekä tuotannon laajentamisen kustannuksia.
”Maataloustukien järkevä määrä on tietenkin poliittinen kysymys ja arvovalinta. Suomessa on pidetty tärkeänä, että kotimainen maatalous kykenee normaalioloissa vastaamaan kuluttajien tarpeisiin. Tukipolitiikan turvin tuotanto onkin säilytetty lähellä kotimaista kulutusta. Lisäksi maataloustuella on turvattu tuottajien tulot, mikä on yksi maatalouspolitiikan tavoite koko EU:ssa”, Niemi kertoo.
n Mikä on järkevä omavaraisuusaste eli kotimaisen ruuan osuus kaikesta ruuasta?
Sekä Niemi että Vartiainen näkevät ongelmia omavaraisuusasteen määrittelemisessä ja siihen pyrkimisessä.
”Omavaraisuus ei ole tavoite sinänsä. Ulkomainen kilpailu pitää tuottavuuskasvun ja tuotekehittelyn kiivaana niin kuin pitääkin. Tärkeitä ovat alan osaaminen ja tutkimus. Rauhanajan mahdollisimman suuri tuotanto tulee kuluttajalle ja veronmaksajalle kalliiksi, enkä usko sen sanottavammin lisäävän maan turvallisuutta”, Vartiainen arvioi.
”Ruokaturvan ja huoltovarmuuden varmistaminen on perinteisesti ollut yksi valtioiden perustehtävistä”, Niemi kertoo.
”Parhaan ruokaturvan tason määrittäminen merkitsee tasapainon löytämistä ruokaturvasta saavutettavien hyötyjen ja siitä aiheutuvien kustannusten välillä.”
”Omavaraisuusaste ei kuitenkaan ole kovin hyvä ruokaturvan mittari, koska kotimainen maatalous itsessään on riippuvainen useista tuontipanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineesta ja työkoneista. Panostuonnin vakavat häiriöt vähentäisivät kotimaista tuotantoa. Optimaalista ja kannattavaa omavaraisuustasoa on siten vaikea konkreettisesti määrittää”, Niemi jatkaa.
n Miten tiloista saadaan tuottavia?
Vartiainen luottaa maatalouden tuottajien tietävän itseään paremmin, miten tiloista tehdään tuottavia.
Niemi toivoo maatalouden jatkavan rivakkaa rakennekehitystä: ”Tuotantoyksikön kasvattamisessa on pyrittävä tuotantomäärien ja tehokkuuden nostamiseksi sellaisiksi, että tulotaso säilyy kohtuullisena tukien alentuessa ja hintojen vaihdellessa. ”
Tuotantoteknologian hallitseminen ei enää riitä, vaan maatiloilla tarvitaan monipuolista osaamista johtamisessa, neuvottelussa ja markkinoinnissa.
”Osan maatalousyrittäjistä on mahdollista löytää parempihintaisia markkinoita erikoistumalla. Yrityskoon kasvattamisen tai erikoistumisen ohella vaihtoehtona on maataloudesta saatavan tulon täydentäminen muiden tulolähteiden avulla, kuten palvelujen ja uusituvan energian tuottamisella”, Niemi kannustaa.
Terhi Pape-Mustonen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
