Avointa keskustelua alkoholipolitiikasta
Suomen mahdollisuudet harjoittaa entisenkaltaista alkoholin saatavuuden rajoittamista kaventuivat oleellisesti vuonna 2004.
Vuoden 2003 lopussa päättyi Suomen poikkeuslupa rajoittaa alkoholin matkustajatuontia EU-alueelta ilman ylimääräisen valmisteveron maksamista Suomessa.
Vuoden 2004 alusta yksityishenkilöt ovat saaneet tuoda mukanaan toisesta jäsenvaltiosta alkoholijuomia rajoituksetta edellyttäen, että juomat on tarkoitettu matkustajan omaan käyttöön.
Vuonna 2012 matkustajat toivat mukanaan noin 65 miljoonaa litraa alkoholijuomia, mikä on sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna 7,7 miljoonaa litraa.
Tuontimäärä on ollut suurin piirtein sama vuosina 2009–2012.
Noin puolet alkoholista tuodaan väkevinä alkoholijuomina, ja lopusta tuodusta alkoholista suurin osa on olutta tai viiniä.
Valtaosa maahantuoduista alkoholijuomista ostetaan joko Virosta tai laivalta Virosta palattaessa.
EU-oikeuden vuoksi Suomessa ei enää ole mahdollisuutta asettaa määrällisiä rajoituksia alkoholin matkustajatuonnille, vaan alkoholinkulutukseen ja maahantuontiin on pyrittävä vaikuttamaan muilla keinoilla.
Alkoholilainsäädännön tavoitteena on aina ollut alkoholihaittojen vähentäminen.
Tämän tavoitteen saavuttamisessa on käytännössä aina epäonnistuttu.
Verotuskeinojen kaventuessa, jäljelle jää alkoholihaittojen vähentäminen nykyiseen tapaan yleisillä yhteiskuntapoliittisilla sekä sosiaali- ja terveyspoliittisilla toimilla.
Erityisesti ehkäisevän päihdetyön ja terveyden edistämisen vaikuttavuutta pitäisi tehostaa valmisteilla olevan raittiustyölain uudistuksen yhteydessä.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa suurimmat kehittämismahdollisuudet liittyvät edelleen varhaiseen puuttumiseen.
Hallituksen ohjelman mukaan alkoholin haittojen ehkäisemiseksi juomien verotusta kiristetään mahdollisuuksien mukaan matkustajatuonti ja laittomien markkinoiden kehitys huomioon ottaen.
Lisäksi hallitusohjelman päihdepolitiikan tavoitteena on erityisesti lasten ja nuorten suojeleminen alkoholin aiheuttamilta haitoilta.
Tämän vuoksi on tärkeää, että erilaisista alkoholipolitiikan tavoitteista ja keinoista käydään avointa ja reipasta keskustelua.
On tärkeää huomioida, että alkoholipolitiikka ei ole pelkästään terveyspolitiikkaa. Se on myös elinkeinopolitiikkaa ja työllisyyspolitiikkaa. Näitä erilaisia tavoitteita pitää sovittaa yhteen nyt ja tulevaisuudessa viisaalla tavalla.
Pidän tärkeänä, että alkoholilaista lopullisesti päätettäessä kaikki alan ammattilaiset tulevat huolella kuulluiksi myös työllisyyden näkökulmasta.
Esimerkiksi ravintola-ala ei ole vain alkoholin myyntiä vaan siihen kietoutuu suuri määrä muiden alojen ammattilaisia, muun muassa kunnossa- ja puhtaanapitoa, tekniikkaa sekä esiintyviä taiteilijoita.
Näiden kaikkien ihmisten työllisyyteen voidaan lainsäädännöllä vaikuttaa.
Raimo Piirainen
kansanedustaja (sd.)
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
