HELLAN KULMILLA Essu eteenja veitsi käteen
Pari terävää veistä on ihan pakko olla keittiössä, jos kokki meinaa työstään nauttia. Into lopahtaa äkkiä, jos tylsällä veitsellä pitää siivuttaa kovakuorista ruisleipää tai silputa kasa sipuleita.
Esiliina ei ole ollenkaan niin vähäpätöinen vaate kuin voisi luulla. Essu on kappale naisen historiaa ja siitä on tehty väitöskirjakin aivan hiljattain.
Eivät kaikki kokit essua käytä, mutta onhan se kätevä vaate. Essu suojaa vaatteita roiskeilta, sehän on selvä juttu. Essuun voi hätäpäissään pyyhkäistä käsiä, jos ei satu pyyheliinaa hollille. Essu saakin tahriintua.
Esiliinassa piilee myös ripaus rituaalia. Kun essun nauhat on solmittu, kokki voi siirtyä ylevin tuntein keittiön valtakuntaan ja ryhtyä toimiin.
Vaatekaappini valikoima on aika niukka, mutta essuja on keittiön kaapissa tyrkyllä montakin eri mielentiloja varten. Keittiöhommiin on kiva pukeutua.
Pitkä musta essu edustaa ammattilaisen tyyliä, joka nostaa makaronilaatikon vääntäjän heti arjen yläpuolelle. Lauantai-iltapäivän rentoon tunnelmaan sopii taas lämpimänpunainen essu.
Kesän suosikkiessu on tietenkin heleänvihreä ja helteellä ohutta kangasta. Joskus kaappiin on eksynyt kirpputorilta pitsikoristeinen vyötäröessukin, mutta se on epäkäytännöllisenä vaatekappaleena joutunut jo lumppuihin.
Essua hyljeksiviä kokkeja on historian valossa helppo ymmärtää. Monella meistä on henkisiä riippakiviä ihan tarpeeksi kouluajoilta. Kiltit tytöt ompelivat koulussa essunsa itse, mutta sitten alkoi kapina.
Nyt kun naisen paikka ei ole enää hellan ja nyrkin välissä, esiliinaa voi kantaa uusin aattein. Essu tai sen puute ei määritä enää kenenkään asemaa tässä yhteiskunnassa.
Väitöskirjan tekijä Outi Sipilä muuten tietää kertoa, mistä kumpuaa sanonta olla esiliinana toiselle. Jo rautakaudella nimittäin uskottiin, että esiliina sisälsi maagisia, naista suojelevia ominaisuuksia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
