vierasyliö Maaseudun naisilla on avainrooliköyhyyden vähentämisessä
Sananlaskun mukaan naiset kantavat harteillaan puolta maailmaa. Kehitysmaiden maataloudesta heidän harteillaan on YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n tuoreen arvion mukaan 43 prosenttia, ja joissain maissa tämä osuus on jopa kaksi kolmasosaa.
Monissa maissa sukupuolten välinen sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo luo kuitenkin huomattavia kompastuskiviä viljelijänaisille.
Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaa Nepal on hyvä esimerkki tästä.
Naisten vastuulla on noin 60 prosenttia Nepalin maataloustyöstä, ja vastuun uskotaan kasvavan edelleen miesten lähtiessä suurin joukoin Persianlahden maihin ja Etelä-Aasiaan siirtotyöläisiksi.
Naisten vastuulla olevien kotitalouksien määrä onkin kaksinkertaistunut Nepalissa 1990-luvun puoliväliin jälkeen, ja niiden osuus on nyt noin 27 prosenttia. Naiset kuitenkin omistavat vain noin kymmenesosan maasta Nepalissa.
Maattomuus haittaa maataloudesta elantonsa saavia naisia monin tavoin: ilman maan kaltaista pääomaa on vaikeaa saada lainaa tuotannon kehittämiseksi, myös osuuskuntien jäsenyys edellyttää usein alkupääomaa, ja maanomistustodistus saattaa olla edellytys juomaveden ja sähkön kaltaisille peruspalveluille.
Epävarma omistussuhde maahan ei myöskään innosta investoimaan tuotannon kehittämiseen. Samaan aikaan tuottavuuden laskusta kärsinyt Nepalin maatalous kaipaa kipeästi piristysruiskeita, sillä jopa 16 prosenttia nepalilaisista on aliravittuja, ja maan ruokaturvattomuuden tilanne on luokiteltu vakavaksi.
Nepalin hallitus on pyrkinyt parantamaan naisten asemaa muun muassa kirjaamalla lakiin naisten tasaveroiset oikeudet periä maata ja muuta omaisuutta.
Toistaiseksi lakia kuitenkin tunnetaan vähän, ja sen noudattaminen on vielä puutteellista.
Tärkein tasa-arvopolitiikkaa kansainvälisellä tasolla määrittävä elin eli YK:n naisten asemaa käsittelevä komissio kiinnitti tänä vuonna huomionsa näihin kysymyksiin.
Maaliskuun alussa New Yorkissa kokoontunut komissio nosti vuoden 2012 pääteemaksi maaseudun naisten roolin köyhyyden ja nälän vähentämisessä. Keskusteluissa komissio muun muassa huomioi, kuinka naisten tärkeä työpanos jää usein näkymättömiin.
Myös helmikuussa julkaistu Suomen uusi kehityspoliittinen toimenpideohjelma sisältää aloitteita kompastuskivien raivaamiseksi viljelijänaisten tieltä.
Ohjelmassa luvataan Suomen pitävän naisten asemaa esillä ympäristö- ja ilmastosopimusneuvotteluissa, mikä velvoittaa puhumaan vaikeutuvissa luonnonolosuhteissa työtään tekevien viljelijänaisten etujen puolesta.
Toinen tärkeä sitoumus on lupaus vaikuttaa naisten maanomistusoikeuksien vahvistamiseksi.
Naisten heikommassa asemassa on kuitenkin kyse laajemmasta ongelmasta, ja kehityspoliittisen toimenpideohjelman sitoumusten rinnalle tarvitaan myös muita toimenpiteitä.
YK:n naisten asemaa käsittelevän komission loppuasiakirjaluonnoksessa suositeltiin, että sukupuolinäkökulma on saatava mukaan kaikkiin maaseudun kehityksen prosesseihin, ennen kaikkea maatalouspolitiikkaan.
Aivan keskeistä on taata naisten osallistuminen näitä asioita koskevaan poliittiseen päätöksentekoon. Luonnoksessa kehotettiin myös varmistamaan muun muassa naisten mahdollisuudet saada käyttöönsä maan lisäksi muita tuotantopanoksia, neuvontapalveluja ja infrastruktuuria.
Maataloustyön lisäksi naisten aikaa vie runsaasti myös kotitaloustyö.
Moninaisen työtaakan helpottamiseksi on tärkeää saada heidän ulottuvilleen työtä säästävää teknologiaa ja palveluita esimerkiksi lastenhoidon helpottamiseksi. Keskeistä on myös vastuiden ja velvollisuuksien tasaisempi jakautuminen miesten ja naisten välillä.
Komissio ei tänä vuonna onnistunut pääsemään yhteisymmärrykseen loppuasiakirjan kielestä ja joistakin sisältökohdista. Virallisten loppupäätelmien puuttuminen ei kuitenkaan vähennä asian tärkeyttä.
Kuten uusi kehityspoliittinen ohjelma toteaa, on globaalin ruokaturvan saavuttaminen kansainvälisen kehityspolitiikan suurimpia haasteita. Maaseutukehitys ja ruoantuotanto ovat avainasemassa, kun etsitään vastauksia nälän ja köyhyyden haasteisiin. Naisten oikeuksien vahvistaminen on tässä keskeistä.
On erittäin myönteistä, että Suomi on sitoutunut edistämään naisten maaoikeuksia ja naisten asemaa ympäristö- ja ilmastoneuvotteluissa.
Se ei kuitenkaan yksin riitä, ja maatalouden kehityksessä olisikin otettava erityisen tarkasti huomioon koko Suomen kehityspolitiikkaa ohjaava sukupuolten tasa-arvon läpileikkaavuuden periaate.
Tasa-arvoa ja viljelijänaisten tuotantomahdollisuuksia ja heidän yhteiskunnallista osallistumistaan on edistettävä laaja-alaisemmin, jotta maatalouden tuottavuuden kasvua voidaan todella edistää kestävällä tavalla.
Sosiaalinen kestävyys edellyttää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta. Kehityksen hyötyjen ja haittojen tulee jakautua tasapuolisesti. Kehitys ei saa kasvattaa eriarvoisuutta ihmisten välillä sen perusteella, ovatko he miehiä vai naisia tai asuvatko he maaseudulla vai kaupunkialueilla.
Mikä tahansa maatalouden kehitys vaatii miesten ja naisten tasaveroisia toimintamahdollisuuksia ollakseen sosiaalisesti kestävää.
TANJA KORKALAINEN
ANNA SALMIVAARA
Tanja Korkalainen toimii Kirkon Ulkomaanavun ruokaturva-asiantuntijana ja Anna Salmivaara ihmisoikeus- ja tasa-arvoasiantuntijana.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
