Nitraattidirektiivi on Suomessa lähes turha

Pääministeri mainitsi hiljattain, että kaikki turhat direktiivit pitää poistaa. Suomessa päätetään parhaillaan nitraattidirektiivin asetuksesta, ja on varmaankin hyvä pohtia, onko tässä kyseessä turha direktiivi ja onko sitä turhaa soveltaa koko Suomeen.

Asioihin perehtymällä voi pian todeta, että Keski-Euroopan osalta direktiivi on erittäin tarpeellinen. Mutta Suomen vesien tilaan tutustuttaessa alkaa pohtimaan, miksi ihmeessä sitä sovelletaan Suomessakin ja vieläpä koko maassa. Se on kyllä turhuuksien turhuus.

Neuvoston direktiivi 91/676/ETY on annettu vesien suojelemiseksi maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta. Direktiiviä lukiessa ymmärtää, että komissio on huolissaan alueista, joilla nitraattipitoisuus vesissä lisääntyy ja on korkea verrattuna standardeihin.

Direktiivin mukaan on tarpeen, että jäsenvaltiot määrittelevät pilaantumisalttiit vyöhykkeet ja että ne laativat ja toteuttavat toimintaohjelmia, joiden tarkoituksena on vähentää typpiyhdisteiden aiheuttamaa veden pilaantumista pilaantumisalttiilla vyöhykkeillä.

Suomalaisilta viranomaisilta jäi tämä työ tekemättä. He valitsivat helpomman tien ja laittoivat direktiivin sovellettavaksi koko Suomeen.

Ympäristöviranomaiset antoivat komissiolle 2008 raportin direktiivin toteutuksesta Suomessa. Siitä käy ilmi, että Suomen vedet ovat nitraatin osalta hyvässä kunnossa.

Ainoastaan seitsemässä Etelä-Suomen joessa ylittyi pintavedessä nitraattipitoisuus 25 mg/l jossain vaiheessa. Muulla Suomessa kaikki mitatut joet olivat alle 25 mg/l.

Keskiarvoina pitoisuudet ovat hyvin pieniä. Pohjavesissä nitraattipitoisuudet ovat olleet yleisimmin alle 10 mg/l ja näyttäisivät olevan laskusuunnassa.

Edellä kerrotut luvut eivät välttämättä kerro kovin paljoa, joten niitä kannattaa verrata johonkin, vaikkapa Tanskaan. Siellä virtaavien vesien keskimääräinen nitraattipitoisuus on prosentilla vesistä yli 50 mg/l ja 24 prosentilla yli 25 mg/l. Pohjavesissä 18 prosentissa pitoisuus on yli 50 mg/l ja 33 prosentissa yli 25 mg/l.

Suomen ja Tanskan vertailusta voi päätellä, että jos meillä olisi alunperin tehty komission ehdottama pilaantumisalttiiden vyöhykkeiden kartoitus, niin Suomessa olisi laitettu nitraattidirektiivi koskemaan erittäin pientä osaa Suomea tai olisi todettu, että meillä ei ole kyseisiä ongelmia, ja sitä ei täällä tarvitse ottaa käyttöön.

Olisi ehkä todettu, että meidän osalta kyseessä on ns. turha direktiivi. Asetusta uusittaessa on hyvä käydä laajempi keskustelu, miten direktiivi saadaan kohdistettua alueille, mihin se kuuluukin, eikä koko Suomeen.

Noiden lukujen jälkeen voi pohtia, mitä eri maiden viranomaiset tekevät. Tanskalaiset ovat toistuvasti hakeneet ja saaneet komissiolta poikkeusluvan, jotta Tanskassa saadaan tietyin ehdoin käyttää 230 kg typpeä sisältävä määrä karjanlantaa hehtaaria kohden.

Komissio vielä toteaa päätöksessään, että 230 kiloa typpeä sisältävä määrä karjanlantaa vuodessa ei estä nitraattidirektiivin tavoitteiden saavuttamista, kunhan tiettyjä tiukkoja ehtoja noudatetaan. Päätös koskee noin 12,5 prosenttia Tanskan kaikista nautayksiköistä.

Suomessa taas viranomaiset ovat laittaneet direktiivin perusteettomasti koskemaan koko Suomea ja näin turhaan rajoittamaan maatalouselinkeinotoimintaa. Tämäkään ei vielä riitä, vaan nyt asetusta uusittaessa, huolimatta vesien nitraattipitoisuuden hyvästä kunnosta, ehtoja ollaan kiristämässä aivan käsittämättömästi.

Suomen viranomaisille ei riitä, että he toteuttaisivat komission antaman tehtävän nitraattien vesiin pääsyn estämiseksi, vaan mukaan otetaan vielä fosfori ja lantaloiden kattaminen. Asetusluonnoksen toteutuessa siitä aiheutuu maataloudelle huomattavia kustannuksia.

Harjoitamme maataloutta täällä pohjoisessa aivan ääriolosuhteissa. Meidän pitäisi hakea ja saada toimintaa tukevia poikkeuksia säännöissä – kuten tanskalaiset – eikä suinkaan toimintaa perusteettomasti kiristäviä poikkeuksia.

Suomen erityisolosuhteiden kertomisen ja selvittämisen EU:n suuntaan pitäisi olla eräs hyvin tärkeä osa suomalaisen viranomaisen toiminnassa.

Pääministerin mielestä EU-säädösviidakon perkaaminen ja tiheän kamman vetäminen eri alojen läpi tipauttaisi pöydälle turhia direktiivejä, jotka estävät yrittäjyyttä ja työpaikkojen lisäystä. Nitraattidirektiiviä ei kokonaisuutena voi missään tapauksessa sanoa turhaksi direktiiviksi, mutta huonolla toteutuksella ja soveltamisella saadaan aikaan juuri edellä mainittua yrittäjyyden estämistä.

Risto Jokela

Olli Valtonen

Juha Sohlo

Pro Agria Oulu

Avaa artikkelin PDF