Lukijalta: Riistanhoitoyhdistyksissä venkoillaan, viivytellään, vääristellään ja valehdellaan ettei hirvien määrä paljastuisi

Lukija on pettynyt hirvimääräarvioiden tarkkuuteen. Kuva: MT:n arkisto

Martti Hiltunen kirjoittaa mielipidekirjoituksessaan, ettei metsästäjien omatoimisuuteen perustuva hallintomalli ole tasapuolinen tai oikeudenmukainen.

"Toverituomioistuinten lailla oikeutta jakavat yhteisluvat, hirvitalousalueiden kokoukset ja jopa riistanhoitoyhdistykset (rhy) sekä alueelliset riista­neuvostot ovat kyllä syyllisiä ylisuuren hirvikannan hait­toihin", hän lataa.

"Hirvilupa on hallinnollisessa mielessä etuus siinä kuin maataloustuki tai työttömyyspäiväraha. Tulisiko kenellekään mieleen malli, jossa työttömien yhdistys tai maa­taloustuottajayhdistys määräisi vapaasti alueellaan etuuksien myöntöperusteet, määrän ja saajat? Työn tuloksenkin sama porukka arvioisi suvereenisti."

"Riistahallinto on lähes puhtaasti metsästäjien miehittämä, ja se määrää, kuinka paljon hirviä kasvatetaan toisten omistamilla mailla."

Hiltunen kertoo olevansa maanomistajien edustajana rhy:n hallituksessa. Hän harrastaa myös itse hirvenmetsästystä ja hirvikoiria.

"Omassa rhy:ssämme olen törmännyt vaikka minkälaisiin venkoiluihin, jottei todellista hirvikantaa tarvitsisi huo­mioida verotussuunnitelmissa, lupalausunnoissa ja lupien myöntämisessä. Käytössä on ollut v- tyyli; viivyttelyä, vääristelyä, valikoivaa tiedotusta ja jopa suoranaista valehtelua", Hiltunen kuvailee.

"Silmät kiiluen hoetaan kestävää kehitystä ymmärtämättä termin koko sisältöä. Kehitys ei ole ollut taloudellisesti kestävää, kun menot ovat moninkertaiset tuottoihin verrattuna. Sosiaalisesti kehitys on kestämätöntä, sillä saaliin korjaa eri porukka kuin mikä joutuu laskun maksamaan."

Hänen mukaansa biologinen kestävyyskin on niin ja näin, kun ylisuuren hirvikannan vuoksi kaikki kanervatyyppiä rehevämmät metsäpohjat istutetaan kuuselle.

"Missähän tulevaisuuden teerikarjat syövät koivun urpuja, tai mistä metson pojat saavat mustikoita syötä­väkseen?"

Hiltunen kertoo aloittaneensa jo 2000-luvun alussa yllä­pitää excel-taulukkoa, jonka lähtötiedot otin riista­keskuksen ylläpitämästä riistaweb-palvelusta. Sieltä saa vuosittain metsästäjien ilmoit­tamat jäävän hirvikannan määrät ja toteutuneet kaadot.

"Keskimäärin kaavilaisten metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan on täytynyt olla noin 20 prosenttia pienempi kuin todellinen kanta. Muutoin toteutunut metsästys ei olisi ollut mahdollinen. Muuttohirvillä epäsuhtaa ei voi selittää. Sama epäsuhta arvioissa ja toteutuneissa kaadoissa on havaittavissa koko eteläisessä Suomessa."

Samaan johtopäätökseen on Hiltusen mukaan päätynyt myös Luonnonvarakeskus.

"Luonnonvarakeskus on havainnut saman epäsuhdan arvioiden ja toteutuneen metsästyksen välillä (Metsästäjä-­lehti 2/2017). Luonnonvarakeskuksenkaan laskelmat ja suositukset eivät riistanhoito­yhdistyksellemme ole sellaisenaan kelvanneet. Laskelmia ei oteta huomioon lupia haettaessa, puollettaessa, eikä myönnettäessä, kun ne eivät vastaa kyseisten henkilöiden vakaumusta", Hiltunen huomauttaa.

"Ei oteta, vaikka ne kiistatta vastaavat todellista tilannetta. Joku entinen presidenttimme totesi aikoinaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Riistahallinnon olisi nyt korkea aika viimeinkin hyväksyä matemaattiset tosiasiat päätöksenteon pohjaksi."

Koko mielipidekirjoitus: Metsästäjätkö syyllisiä kaikkeen?