Kosmetiikkatehdas maksaa yli 6 000 euroa vuodessa sertifioinnista

Luonnonkosmetiikan valmistuksen konkari Jouko Seppänen pitää kansainvälistä sertifikaattia välttämättömänä alalla, joka kärsii viher­pesusta. Kosmetiikan raaka-aineiden alkuperä ja haitattomuus täytyy pystyä varmistamaan koko ketjussa alkutuottajasta alkaen. Kuva: Kari Salonen

Kerrostalo Helsingin Pitäjänmäen teollisuusalueella kätkee kerroksiinsa kosmetiikkatehtaan. Nordic Biocosmetic Production sai kymmenen vuotta sitten, ensimmäisenä tuotantolaitoksena Suomessa, kansainvälisen Ecocert-sertifikaatin valmistamalleen luonnonkosmetiikalle. Silloin tuotannosta vain viisi prosenttia oli luonnonmukaista kosmetiikkaa, mutta kysynnän myötä sen osuus on noussut 40 prosenttiin.

Tehtaan johtajan Jouko Seppäsen mielestä sertifikaatti on välttämätön.

”Sillä taataan kuluttajalle, että tuotteet sisältävät sitä, mitä pakkaukseen on merkitty. Kaupan päälle saadaan varmuus tuotteiden ympäristövaikutusten minimoimisesta.”

Luonnonkosmetiikan nimellä myydään myös viherpestyä kosmetiikkaa.

Seppänen pitää ongelmana, että markkinoilla on myös kosmetiikkavalmistajien omia ”sertifikaatteja”, joiden valvonta on epämääräistä. Yksi sellainen löytyy Suomestakin.

Ranskan valtion valvoma Ecocert on jonkin aikaa sitten liittynyt osaksi laajempaa Cosmos-luonnonkosmetiikkastandardia, joka pyrkii yhtenäistämään sertifikaattien kriteerejä.

Ecocertin tarkastajat käyvät auditoimassa Nordic Biocosmeticsin toiminnan kahdesti vuodessa. He syynäävät tuotannon ja käyvät paperit läpi.

Raaka-aineiden jäljitettävyyden tulee olla aukotonta alku­tuottajalta valmiin tuotteen myyjälle asti.

Tarkastusten välissä uudet raaka-aineet, reseptit, pakkaukset ja tehdyt muutokset raportoidaan tarkastajien valvomaan portaaliin. Hintaa koko ruljanssille kertyy runsaat 6 000 euroa vuodessa.

Kosmetiikkatehtaalla ei ole omaa luonnonkosmetiikka­brändiä, vaan se valmistaa tuotteita asiakkailleen. Niitä on tällä hetkellä 20, joista kaksi on ulkomaisia yrityksiä.

Luonnonkosmetiikan raaka-­aineista valtaosa tulee ulkomailta, sillä Suomesta niitä saa toistaiseksi vähän lukuun ottamatta mahlaa sekä marja­uutteita ja -öljyjä, joita käytetään kosmetiikassa tehoaineina.

Myös pellava-, kaura- ja rypsiöljyä saa Suomesta, mutta paljon käytetään myös ulkomaisia öljyjä.

”Kotimaista kauraa asiakkaat toivovat yhä enemmän tuotteisiinsa”, Seppänen kertoo ja pyörittelee käsissään kaurauutetta sisältävää metallipönikkää.

Kotimaisten raaka-aineiden käyttöä jarruttaa Cosmos-standardin vaatimus, jonka mukaan viidenneksen aineksista on oltava luomua. Vettä ei lasketa lukuun mukaan.

Terveydelle vaarattomia synteettisiä aineita, useimmiten säilöntäaineita, saa olla korkeintaan viisi prosenttia aineksista. Pakkausmateriaalien täytyy olla kierrätettäviä.

Seppäsen mukaan kuluttajat ovat yhä tiedostavampia ja osaavat vaatia luonnonmukaiselta kosmetiikalta luotettavia standardeja.

Silloin viherpesulle jää yhä vähemmän tilaa.