Suomen ortodoksisesta kirkosta irtautui viime vuonna eniten jäseniä kuin koskaan aiemmin maamme historiassa. Kirkosta irtaantuneista lähes joka viides oli venäläinen tai heidän jälkeläisensä, mikä tarkoittaa noin 200 Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaista.
Yhteensä ortodoksinen kirkko menetti 1 178 jäsentään, joka on peräti kaksi prosenttia jäsenkunnasta. Kirkkoon kuului vuoden 2022 lopussa 56 576 henkeä.
Monelle Suomessa asuvalle venäläiselle suhde entiseen kotimaahan on hyvin läheinen, joten osa kokee maamme ortodoksisen kirkon sodan vastaiset kannanotot hämmentäviksi ja etäännyttäviksi. Piispat ovat tuominneet Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ja korostaneet, että Venäjällä ei ole mitään oikeutusta sotaan Ukrainassa.
”Kirkon ottama jyrkkä kanta sotaan on herättänyt etenkin uudemmassa venäläistaustaisessa väestössä hämmennystä ja ärtymystä. Heistä voi tuntua, että kirkko ei ymmärrä heidän venäläistä perinnettään”, kertoo käytännöllisen teologian professori Pekka Metso Itä-Suomen yliopistosta.
Ortodoksisesta kirkosta eronneet venäläiset ja heidän jälkeläisensä edustavat uudempaa venäläistaustaista väestöä, joka on tullut Suomeen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, Metso toteaa.
Eniten jäsenkadon taustalla vaikuttaa kuitenkin laskeva kasteiden määrä ja korkea kuolleisuusmäärä.
”Jäsenmäärän laskun pysähtyminen ei ole yksiselitteisesti kirkon käsissä. Kuolleita on satoja enemmän kuin kastettuja, vaikka kaikki lapset kastettaisiin”, sanoo tiedottaja Maria Hattunen Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Hankalin tilanne on Kuopion ja Karjalan hiippakunnassa, joka menetti 2,6 prosenttia jäsenistään.
Ortodoksinen kirkko selvitti alkuvuodesta kyselylomakkeella kirkkoon kuulumisen mielekkyyttä ja syitä, miksi vastaaja on päättänyt jäädä kirkon jäseneksi. Kyselyssä sai antaa myös kirkolle myös ruusuja ja risuja. Vastaajia oli 935.
Eniten kielteistä palautetta annettiin julkisuudessa erimielisinä ja jopa riitaisina esiintyneille piispoille, joiden käytöksen koettiin heikentäneen kirkon julkisuuskuvaa ja antaneen kuvan riitaisasta kirkosta. Joissakin seurakunnissa esiintyvä luottamuselinten heikko toiminta tai riitely koettiin myös tekijänä, jonka vuoksi on pohdittu kirkosta eroamista.
”Seurakuntaelämässä on myös osattomuuden ja yksinäisyyden tunnetta. Työikäiset kaipaavat heille suunnattua toimintaa. Seurakuntauudistuksen koettiin heikentäneen palveluita seurakuntien reuna-alueilla. Myös korkea veroprosentti mainittiin monissa vastauksissa. Korona-ajan kirkkojen sulkeminen ja erityisesti rokotepassin käyttö oli koettu hyvin vieraannuttavina asioina”, Hattunen kertoo.
Vastaajat antoivat kirkolle toisaalta myös reilusti myönteistä palautetta. Yli 26 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei ole pohtinut kirkkoon kuulumisen mielekkyyttä tai kirkosta eroamista.
”Kysymykseen, mikä on saanut ihmiset pysymään kirkossa, lähes kolmasosa eli 257 vastaajaa mainitsi sen, että ortodoksinen kirkko on Kristuksen kirkko, jossa usko ja identiteetti ovat syitä kirkon jäsenenä pysymiseen”, Hattunen sanoo.
Kirkko sai kiitosta muun muassa kirkon perinteestä kiinnipitämisestä ja jatkuvuudesta sekä Ukrainan sodan jyrkästä tuomitsemisesta.
Ortodoksinen kirkko on samanlaisessa tilanteessa kuin evankelis-luterilainen kirkko: molempien jäsenmäärään heijastuu yhteiskunnan maallistuneet arvot ja ihmisten haluttomuus sitoutua kirkollisiin instituutioihin.
Toisaalta kirkkoon kuuluminen itsessään ei kerro välttämättä ihmisen uskonnollisuudesta: moni ortodoksisesta kirkosta eronnut voi yhä vaalia ortodoksista uskoa ja esimerkiksi pääsiäisperinteitä.
Hattunen sanoo, että jäsenkadon myötä ortodoksinen kirkko aikoo tarkastella palvelujen saatavuutta seurakuntalaisille.
”Nuorten työikäisten palveluja on toivottu paljon lisää. Tätä varmasti pohditaan monessa seurakunnassa.”
Hän uskoo, että myös kasteeseen ja kirkon jäsenyyteen liittyvää opetusta tarvitaan varmasti nykyistä enemmän.
