Kuntaliitokset ovat kaupunkeja varten
Edessä on työpaikkojen ja väestön muuttoliikettä ja vanhenemista. Joillakin alueilla nykyinen kuntarakenne pirstoo yhdyskuntarakennetta niin, että se suorastaan haittaa kokonaisuuden toimintaa.
Suomen kuntarakenteen on siis muututtava. Mutta syrjäisten ja taantuvien alueiden ongelmia hallituksen ajama kuntauudistus ei ratkaise.
Tätä mieltä on MT:n haastattelema Lahden kaupungin strategiapäällikkö ja tulevaisuudentutkija Santtu von Bruun. Hän puhui myös torstaina Kuntaliiton hyvinvointifoorumissa Helsingissä.
”Kuntauudistuksen ongelma on, että yhdellä työkalulla koetetaan ratkoa hyvin erityyppisiä ongelmia ja sitä yritetään soveltaa hyvin erityyppisiin kuntiin ja alueisiin”, von Bruun sanoo.
Muutama asia on kuitenkin selvää.
Yksi: Helsingin metropolialue vaatii oman ratkaisunsa. Von Bruun puhuu vähintään 14 kaupungin yhteenliittymästä.
Kaksi: Suurten ja keskisuurten kaupunkialueiden pitää tehdä kuntaliitoksia. Rakenteet hajautuvat, kun kunnat eivät tee kaavoituksessa yhteistyötä. Kilpailu veronmaksajista johtaa siihen, että keskuskaupunki tuottaa palvelut, mutta kehyskunnat napsivat hyvät verotulot.
Paras-hanke tuotti jopa palvelurakenteita, joissa kehyskunnat liittoutuivat keskuskaupunkia vastaan.
”Koska kunnat eivät kykene hyvään yhteistyöhön, liitos on parempi ratkaisu”, von Bruun sanoo.
Toisaalta liian suuriakin kuntia pitää varoa. Maakunnan kokoisen kunnan kehittämisessä on pian hankalaa löytää yhteistä strategista näkemystä, von Bruun sanoo.
Kolme: Taantuvilla ja syrjäisillä alueilla kuntaliitosten hyöty on kyseenalainen. Liitokset eivät auta alueiden perusongelmiin: yritysten ja työpaikkojen siirtymiseen pois Suomesta, ihmisten ja erityisesti koulutetun työvoiman muuttoliikkeeseen sekä huoltosuhteen vinoutumiseen.
Von Bruun muistuttaa, että Suomen 72 seututukunnasta vain 20 on kerännyt 2000-luvulla muuttovoittoa. Niistä 16 sijaitsee Turku–Tampere–Lahti–Loviisa-kaaren eteläpuolella. Jäljellä olevilla seuduilla huoltosuhde vääristyy entisestään.
Maatalous, matkailu ja kaivosteollisuus työllistävät syrjäseuduilla, mutta eivät riittävästi ja usein vain pistemäisesti, von Bruun huomauttaa.
”Jos viisi köyhää laitetaan yhteen, ratkaiseeko kuntaliitos ongelmat? Väitän, että ei.”
Liitoksissa palvelujen ohjaus ja rahoitus voivat selkeytyä, mutta todellista elinvoimaa niillä ei synnytetä.
Kuntauudistusta perustellaan palveluiden tuottavuuden kasvulla, mutta von Bruunista perustelu ontuu.
”Suurempi palveluyksikkö voi tarjota mahdollisuuden tuottavuuden kasvuun, mutta ei automaattisesti.”
Laajempi palveluiden kirjo voi kyllä olla mahdollista, samoin houkuttelevuus työpaikkana.
Kriittisin kysymys ovat juuri sosiaali- ja terveyspalvelut. Vaikka kuntia olisi alle sata, vain 15–20 pystyisi huolehtimaan omin päin terveydenhuollosta, von Bruun sanoo.
Hän muistuttaa, että julkinen sektori ei voi enää paisua nykyisestä eikä palvelujen rahoitus ratkea kuntaliitoksilla.
Laskelmien mukaan kuntien lainat kasvavat kuudesta miljardista 80 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä.
Vaihtoehtona vahvankin talouskasvun aikana on veronkorotus keskimäärin 30 prosenttiin.
Ainakin valtionosuusjärjestelmän kestävyyttä joudutaan pohtimaan samoin kuin tehtävien jakoa valtion ja kuntien välillä.
Vielä suurempi kysymys on koko julkisen rahan ja yksityisten ihmisten välinen vastuunjako, von Bruun sanoo.
”Kuntatalouden kehitys näyttää niin synkältä, että en usko, että sitä voidaan korjata millään hallinnollisella uudistuksella. Ainakin joka kolmas nykykunta tulee olemaan todella, todella suurissa talousvaikeuksissa. Se tarkoittaa, että palvelutarjontaa joudutaan karsimaan.”
Mutta mitä tehdä syvästi taantuville alueille, jos yhdistymisetkään eivät auta?
”En kyllä tiedä”, von Bruun huokaa hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Ongelmat ovat niin syviä.”
”Jossakin vaiheessa tässä maassa pitää ehkä ottaa käyttöön hallitun alasajon politiikka”, von Bruun sanoo.
”Voisivatko valtio tai toiset kunnat ehkä ottaa enemmän vastuuta pahimmin taantuvien kuntien välttämättömistä peruspalveluista niin kauan kuin siellä on vielä jonkinlaisia asukasmääriä?”
Itsenäisyydestään kiinni pitäviä strategiapäällikkö kehottaa miettimään myös, kuinka itsenäisiä kunnat nykyisinkään ovat.
”Jos kunnan tuloista huomattava osa on valtionosuuksia ja palvelut on jo ulkoistettu kuntien välisille yhteistoimintaelimille, itsenäisyys on jo aikamoinen harha.”
EIJA POUTANEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
