Ilmastorahoitus on Pariisin kuuma peruna
Köyhimmät kehitysmaat tarvitsevat tukea ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen sään ääri-ilmiöihin. Kuva on kuivuudesta kärsivästä Somaliasta. Kaijaleena Runsten Kuva: Viestilehtien arkistoKansainväliset ilmastoneuvottelut lähtevät siitä, että teollisuusmailla on velvollisuus rahoittaa kehitysmaiden ponnisteluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Viime vuonna teollisuusmaat kanavoivat julkista rahaa kehitysmaille noin 56 miljardia euroa. Pieni osa siitä oli lainaa. Tavoitteena on, että vuonna 2020 kassaan kertyy yli 90 miljardia euroa.
”Oikealla tiellä ollaan”, totesi ulkoministeriön erikoistutkija Folke Sundman torstaiaamuna järjestetyssä ilmastoinfossa Helsingissä.
Sundman ennakoi, että Pariisissa väännetään siitä, mitkä kaikki rahavirrat lasketaan viralliseen ilmastorahoitukseen.
Kehitysmaiden mielestä lainoja ei pitäisi automaattisesti laskea. Lisäksi teollisuusmailta haluttaisiin lakiteknisesti vaikea sitoumus välitavoitteisiin, joiden mukaan ilmastotuen pitäisi vuonna 2018 yltää 77 miljardiin euroon.
Valtaosa ilmastonmuutoksen hillintään käytettävästä rahasta kulkee ilmastosopimuksen ulkopuolisia kanavia pitkin.
Viime vuonna ilmastohankkeisiin käytettiin maailmassa noin 300 miljardia euroa. Iso osa siitä oli yksityistä rahaa.
Finanssineuvos Outi Honkatukia valtiovarainministeriöstä katsoo, että toimenpiteiden tehokkuuden ja rahoituksen riittävyyden kannalta on järkevintä, että yhä suurempi osa vihreän energian hankkeista rahoitetaan markkinalähtöisesti.
Ilmastorahoituksen ja vihreän teknologian investointien määrä pitäisi moninkertaistaa nykyisestä, jos maapallon lämpeneminen haluttaisiin pitää alle kahdessa asteessa.
Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä arvioi, että Pariisin ilmastokokoukseen osallistuvien maiden ennakkositoumusten perusteella ilmaston lämpeneminen voitaisiin hillitä hieman alle kolmeen asteeseen vuoteen 2100 mennessä.
Lähtökohdat Pariisin neuvotteluille ovat siinä mielessä hyvät, että sitoumuksia on tehnyt jo 155 maata. Niiden päästöt kattavat yli 90 prosenttia maailman päästöistä.
Lisäksi isoja saastuttajia, kuten Kiina, on mukana muussakin kuin ottavan kehitysmaan ominaisuudessa.
Silti kimurantti asia on, pitääkö teollisuusmaiden olla ikuisesti maksajia, ja mitkä maat luetaan jatkossakin kehitysmaiksi. Jako perustuu pitkälti vuonna 1992 vallinneeseen tilanteeseen.
Lisäksi maailman fossiilisen energian tuet pitäisi saada kääntymään laskuun, jotta ilmastotuet purisivat hyvin. Viime vuonna fossiilisen energian käyttöä tuettiin maailmassa noin 90 miljardilla eurolla.
Summaan lukeutuvat myös Suomen verohelpotukset turpeelle.
KATJA LAMMINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
