Pääomatulot ja niistä tehtävät vähennykset

Pääomatulovero on 30 prosenttia ja yli 40 000 euron pääomatuloista 32 prosenttia (2014).

Verohallinto on antanut osinkotulojen verotuksesta ohjekirjeen A207/200/2013, joka on annettu 13.11.2014. Siinä kerrotaan osinkojen verotuksesta 1.1.2014 voimaantulleiden säädösten mukaisesti.

Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on aina pääomatuloa, josta luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille on veronalaista tuloa 85 prosenttia ja verovapaata tuloa 15 prosenttia.

Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön jakamasta osingosta 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa siltä osin, kuin osingon määrä vastaa matemaattiselle arvolle laskettua kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa, kuitenkin enintään 150 000 euroa.

Tämän euromäärän ylittävästä osingosta 85 prosenttia on veronalaista pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata. Kahdeksan prosentin vuotuista tuottoa vastaavan määrän ylittävä osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata.

Ulkomaiselta yhtiöltä saadun osingon veronalaisuus määräytyy samalla tavalla kuin suomalaisesta yhtiöstä saatu, jos yhtiö on EU/ETA-alueella tai yhtiö on valtiossa, jonka kanssa on verosopimus.

Listaamattomasta yhtiöstä saatava osinko jaetaan verotettavaksi pääomatulona ja ansiotulona yhtiön nettovarallisuuden ja osakkeiden matemaattisen arvon perusteella. Kahdeksan prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta on pääomatuloa.

Ansiotuloverotukseen siirrytään, jos osinko ylittää 8 prosentin rajan.

Pääomatulo-osinko on 150 000 euroon asti 25-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa. Tämä raja on verovelvolliskohtainen.

Pääomatulo-osinkoa, joka ylittää 150 000 euron rajan, verotetaan samalla tavoin kuin listayhtiöstä saatua osinkoa. Osingosta on siten 85 prosenttia veronalaista ja 15 prosenttia verovapaata tuloa.

Luonnollisen henkilön listaamattomasta yhtiöstä saama osinko, joka ylittää osakkeiden matemaattisen arvon perusteella lasketun 8 prosentin vuotuisen tuoton, verotetaan ansiotulona.

Tästä ansiotulo-osingosta 75 prosenttia on veronalaista ansiotuloa ja 25 prosenttia verovapaata tuloa.

Listaamattoman yhtiön on toimitettava ennakonpidätys 1.1.2014 tai sen jälkeen jaetusta osingosta. Ennakonpidätyksen määrä on 7,5 prosenttia siitä osasta osinkoa, joka on enintään 150 000 euroa ja 27 prosenttia siitä osasta, joka ylittää 150 000 euroa.

Kunnallisverotuksessa ansiotulovähennys myönnetään myös ansiotulona verotettavan osinkotulon perusteella.

Kyseinen vähennys myönnetään myös palkkatulon lisäksi jaettavan yritystulon ansiotulo-osuuden ja yhtymän osakkaan ansiotulo-osuuden perusteella.

Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle maksettavat osuuspääoman korot ovat verovapaita (2014), jos niiden määrä on enintään 1 500 euroa vuodessa.

Tämän ylittävältä osalta ne ovat 70-prosenttisesti pääomatuloa.

Kun puolisot harjoittavat yhdessä maataloutta tai elinkeinotoimintaa, vähennetään yritystulosta molempien puolisoiden 1 500 euron verovapaa osa siltä osin, kuin verovapaata osaa ei ole jo vähennetty toisessa tulolähteessä.

Molempien puolisoiden verovapaan osan vähentäminen yritystulosta ei edellytä, että yritystoimintaan sijoitettu osuus/sijoitetut osuudet ovat molempien nimissä. Kummankin puolison verovapaa osa voidaan vähentää, vaikka vain toinen puolisoista omistaa sijoitetun osuuden/sijoitetut osuudet.

Verovapaat osat vähennetään ennen yritystulon jakamista puolisoille.

Myös vuokratulo on pääomatuloa (ei kuitenkaan maatalouden eikä elinkeinotoiminnan vuokratulo), samoin veronalainen luovutusvoitto, maa-aineksesta saatu tulo sekä metsätalouden pääomatulo.

Pääomatuloja ovat lisäksi säästöhenkivakuutuksen tuotto, sijoitusrahastojen voitto-osuudet sekä jaettava yritystulo, yhtymän osakkaan pääomatulo-osuudet sekä porotalouden tulon pääomatulo-osuus.

Pääomatuloista voidaan vähentää niiden hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot eli niin sanotut luonnolliset vähennykset.

Jos verovelvollinen vaatii, elinkeinotoiminnan, maatalouden tai osakkaan tappio yhtymästä vähennetään pääomatulosta. Jos verovelvollinen ei vaadi ennen säännönmukaisen verotuksen toimittamista maatalouden tappiota vähennettäväksi pääomatulosta, tappio vähennetään maatalouden tulosta seuraavien 10 vuoden aikana.

Verovelvollisen kannattaa vaatia maatalouden tappio vähennettäväksi pääomatulosta lähinnä silloin, kun maatalouden tulolähteessä ei seuraavina verovuosina ole odotettavissa niin suurta ansiotulo-osuutta, että tappion vähentäminen myöhempien vuosien tulosta johtaisi suurempaan verosäästöön kuin pääomatulosta vähentäminen.

Vähennyskelpoisia pääomatuloista ovat myös velkojen korot, joiden vähennysjärjestys on asunto-, seuraavaksi opinto- tai tulonhankkimisvelan korot ja viimeksi ensiasunnon korot.

Vähennysten jälkeen jäävä tulo on verotettavaa pääomatuloa, jonka verokanta on 30/32 prosenttia.

Jos pääomatulot eivät riitä vähennysten tekemiseen, syntyy alijäämä, joka voidaan vähentää ansiotulon verosta alijäämähyvityksenä. Siltä osin kuin alijäämää ei oteta huomioon alijäämähyvityksenä, vahvistetaan pääomatulolajin tappio.

Pääomatulolajin tappio voidaan vähentää vain pääomatulosta seuraavien 10 vuoden kuluessa sitä mukaa kuin pääomatuloa kertyy.

Jos pääomatuloja ei lainkaan ole tai ne eivät riitä vähennysten tekemiseen, syntyy pääomatulolajin alijäämä, joka on tietyin rajoituksin vähennettävissä ansiotulon verosta.

Alijäämästä voidaan vähentää 30 prosenttia ansiotulon verosta.

Poikkeuksena ovat ensiasuntolainat, joista kertyvästä alijäämästä voidaan vähentää 32 prosenttia.

Korotus koskee vain ensiasuntolainoja, jotka on otettu 1.1.1993 tai sen jälkeen. Korotus myönnetään enintään ensiasunnon käyttöönottovuodelta ja yhdeksältä sitä seuraavalta verovuodelta. Hyvityksen enimmäismäärä on 1 400 euroa.

Alijäämähyvitys koskee jokaista verovelvollista. Yksinäinen voi vähentää enintään 1 400 euroa ja avio- tai avopuolisot yhteensä 2 800 euroa.

Ylärajaa korotetaan 400 eurolla yhdestä alaikäisestä lapsesta ja 800 eurolla useammasta alaikäisestä lapsesta.

Lapsikorotus myönnetään puolisoista sille, jonka ansiotulosta määrättävän valtion tuloveron määrä on suurempi, elleivät puolisot ole toisin vaatineet.

Jos toisella puolisolla ei ole ansiotulosta määrättäviä veroja niin paljon, että alijäämähyvitys voitaisiin niistä vähentää, alijäämähyvitys tai vähentämättä jäänyt osa voidaan siirtää toiselle puolisolle.

Käyttämätöntä alijäämähyvitystä ja erityistä alijäämähyvitystä ei ennakkoperinnässä kuitenkaan siirretä automaattisesti puolisolta toiselle, vaan sitä pitää erikseen vaatia.

MT

Avaa artikkelin PDF