passipaikalla Vetelä kevätkausi
Eduskunnan kevätkausi jäi tavallistakin hintelämmäksi. Ryhtiä loivat onneksi opposition välikysymykset.
Laajapohjainen hallitus veti ensimmäisen vuotensa kuin parlamenttia ei Suomessa olisikaan. Malliesimerkkejä olivat pääkkömäinen kuntauudistus sekä puolustusvoimauudistus, joka sitten tylysti päätti puolustusministeri Stefan Wallinin (r.) uran valtioneuvostossa.
Armeijan irrottaminen eduskunnan ohjauksesta ei ole nykyhallituksen keksintö. Jo edellisen hallituksen puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) julisti, että vastaisuudessa varuskunnat lopetetaan ja uudet aseet hankitaan ilman hankalasti neuvoteltavia selontekoja.
Keskustalaisella pääministerillä ei ollut uuteen linjaukseen huomautettavaa, eikä meno muuttunut myöhemminkään. Kun puolustusvoimien ruokahuoltoa yksityistettiin, yksikään puolustusvaliokunnan keskustalaisista jäsenistä ei vaivautunut saliin. Oppositiota johti valtiovarainministerin SDP.
Jatkokäsittelyssä keskustan naisjärjestön puheenjohtaja Elsi Katainen marssi eri valiokunnasta pelastamaan puolueen kunnian rippeitä. Puolueiden naisjärjestöjä onkin vaadittu lakkautettaviksi.
Välikysymyksellään lasten kotihoidontuen leikkauksista keskusta oli oikealla asialla. Hallitusmyönteinen media ihmetteli, miksi välikysymys tehtiin asiasta, josta ei ole hallituksen esitystä.
Eihän siinä vaiheessa enää välikysymyksiä tehdä. Silloin käydään voimatonta lähetekeskustelua.
Opposition ainoa vaikutusmahdollisuus on siinä vaiheessa, kun uudistukset ovat alkutekijöissään ministeriön virkamiehen piirustuspöydällä.
Perussuomalaisten Timo Soinin masinoimat välikysymykset euromaiden tukemisesta ja Kreikan kriisistä ovat enemmän kuin paikallaan.
Pohjasta riippumatta hallitukset kiillottavat ja puleeraavat Brysselin ratkaisuja kuin ne olisivat kalleinta norsunluuta. Opposition tehtävä on tuoda esiin synkätkin mahdollisuudet. Suomen maksuosuus on vaarassa paisua järjettömyyksiin..
Nato-myönteinen media hehkutti tutkimusta, jonka mukaan kutsuttuna vieraana esiintyneen venäläiskenraali Nikolai Makarovin puhe heilautti suomalaisten mielipidettä kohti Nato-jäsenyyttä.
Tarkemmin katsottuna jäsenyyden kannattajia on edelleen sama vajaa kolmannes. Pieni muutos mahtuu gallupeista tuttuun virhemarginaaliin.
Tutkimuksesta voi myös päätellä, että heidän uskonsa on vahvistunut. Vastustajat eivät juuri hetkahtaneet.
Uutta on se, että reilu kolmannes keskustalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä. Ovatko Paasikiven ja Kekkosen opit unohtuneet, vai onko nimenomaan natokriittinen osa keskustasta liuennut perussuomalaisiin?
Suomen historian terävä-älyinen veteraanitutkija, emeritusprofessori Erkki Lehtinen laukoo Keskisuomalaisessa ikäviä totuuksia (Ksml 13.6.).
Lehtinen muistuttaa Paasikiven teesistä, että Venäjä on yhtä imperialistinen ja itsekäs kuin mikä suurvalta tahansa. Kun Yhdysvaltain imperialismi ulottaa vaikutuksensa kautta maapallon, Suomen ongelmat vasaran ja alasimen välissä kasvavat.
Lehtinen toteaa, että Suomen geopoliittinen asema on
pysyvä fakta, jota mikään Euroopan unioni tai Nato ei muuta.
Kun naapurin varapuolustusministeri kertoo täällä maansa sotilaallisia yhtälöitä, viestiä ei voi kuitata toteamalla, ettei kenraali ole lukenut suomalaisten papereita. Lehtinen kysyy, mitä uskottavuutta on sanomisilla ja papereilla, kun vastapainona on Suomen Nato-sidonnaisuuksien verkko, vaikka sitä kääritäänkin pohjoismaisen yhteistyön pumpuliin.
Lehtisen mukaan presidentti Sauli Niinistön kausi alkaa huonoin entein. ”Helsingissä vallitsee jonkinlainen globaalisuuden ja eurooppalaisuuden psykoosi ja uudenlainen Suur-Suomi käy pienellä maapallolla taistelua pahan akselia vastaan, maksoi mitä maksoi,” kirjoittaa Suomen maanpuolustuksen ystävänä tunnettu Lehtinen.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
