Suomella paljonpuolustettavaa

Euroopan unionin budjettikehystä vuosille 2014–2020 ollaan parhaillaan rakentamassa. Neuvotteluista voi jo tässä vaiheessa ennakoida poikkeuksellisen vaikeita.

Vaikeuksien taustalla on jäsenmaiden heikko taloustilanne. Samaan aikaan kun kansallisia budjetteja joudutaan leikkaamaan, on päättäjien vaikea perustella kansalaisille EU:n budjetin mahdollista paisuttamista.

Euroopan komission budjettiesitys seuraavalle rahoituskaudelle on 1 033 miljardia euroa. Euroopan parlamentin mielestä se ei riitä, vaan budjettia pitäisi kasvattaa viisi prosenttia.

Suomi tavoittelee muiden nettomaksajien kanssa 130 miljardin euron leikkauksia komission esitykseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että jäsenmaksu olisi prosentti bruttokansantuotteesta kun komissio esittää 1,17 prosenttia.

Suomen nettomaksuosuuden arvioidaan olevan ensi vuonna noin 700 miljoonaa euroa eli 133 euroa jokaista suomalaista kohden. Suomalaisten nettomaksuosuus on noussut nopeasti, koska vuonna 2007 se oli 32 euroa henkeä kohden. Suomen maksuosuuden ennakoidaan tulevaisuudessa edelleen kasvavan, koska Suomen talouskehitys on monia muita jäsenmaita nopeampaa.

Hallituksen EU-ministerivaliokunta täsmensi perjantaina Suomen tavoitteita EU:n budjettineuvotteluissa. Hallitus on valmis leikkauksiin kaikilla rahoituskehyksen osa-alueilla. Suurimmat leikkaukset halutaan kohdistaa sellaisille alueille, joilla varojen aikaisempi käyttö on osoittautunut tehottomaksi.

Hallituksen keskeisimpiä tavoitteita on turvata Suomen nykyinen osuus maaseudun kehittämisrahoituksesta sekä säilyttää Itä- ja Pohjois-Suomen asema alue- ja rakennetukien kohdentamisessa.

Hallituksen tavoitetta ei voi pitää ainakaan liian kunnianhimoisena. Jos Suomi saa yhdessä muiden nettomaksajien kanssa tavoitteensa läpi, se merkitsee automaattisesti maaseudun kehittämisrahoituksen ja alue- ja rakennetukien vähentymistä nykyisestä, vaikka Suomen osuus näistä rahoista säilyisikin ennallaan. Pienemmästä potista osuuskin on pienempi.

Maaseuturahojen puolustaminen on kaikesta huolimatta ensiarvoisen tärkeää jo senkin vuoksi, että suurin osa Suomen EU:lta saamista rahoista liittyy maaseutuun. Maaseuturahojen puolustaminen on elinehto myös maataloudelle.

MTK:ssa ollaan huolissaan hallituksen linjasta. MTK:n toiminnanjohtajan Antti Sahin mielestä hallitus ottaa riskin, jos se ajaa liian suuria leikkauksia EU:n budjettiin. (MT 9.11.)

MTK:n huoli on perusteltu. EU:n budjettikehyksen suuruudesta riippuu se, kuinka paljon EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan on rahaa käytettävissä vuosina 2014–2020.

Rahoituskehyksen leikkaaminen merkitsee MTK:n arvion mukaan vähintään sadan miljoonan euron vuotuista vähennystä EU:n kokonaan tai osaksi rahoittamiin Suomen maatalouden tukiin. Se merkitsisi keskimäärin 14 prosentin leikkausta maatilan yrittäjätuloon.

Maatilojen taloustilanne on jo nyt niin heikko, ettei uusiin tulojen alennuksiin ole mahdollisuuksia. MTK:n mukaan mahdolliset lisäleikkaukset onkin kompensoitava kansallisella rahalla. Onko hallituksella siihen valmiuksia?

EU:n budjettikehyksestä päättämistä tärkeämpää on se, mihin ja millä perusteella rahat tulevalla budjettikaudella käytetään. Kaikki EU:n jäsenmaat ajavat itsekkäästi omia etujaan. Suomen hallituksella on paljon puolustettavaa. Kansallisista eduista on huolehdittava, koska kukaan muu ei sitä meidän puolestamme tee.

Avaa artikkelin PDF