Taksia joutuu odottamaan syrjäseuduilla jatkossakin
Parjatun taksiuudistuksen päivittämiselle on painavat perusteet. Haja-asutusalueiden saatavuusongelmia se tuskin korjaa.
Taksipalvelujen laatua yritetään korjata lakimuutoksella. Kuva: Jouni Porsanger13.3.202608:00
Lue artikkelin tiivistelmäTaksilain uudistus pyrkii parantamaan alan mainetta ja valvontaa, mutta haja-asutusalueiden taksipalvelujen saatavuus jää ongelmaksi. Uudistus tiukentaa lupaehtoja, tekee taksamittarit pakollisiksi ja tuo erilliset rekisterikilvet takseihin.
Tiivistelmä on Rengin, Viestimedian oman tekoälyavustajan, tekemä ja ihmisen tarkistama.”Nainen, poliisi ja taksi. Ei niitä koskaan tarvitessa näe.”
Näin lauleli Leo Jokela vuonna 1970 levyttämässään samannimisessä kappaleessa. Taksien saatavuus on jälleen pinnalla hallituksen lähetettyä taksilain uudistuksen eduskuntaan. Korjaussarjan tarkoituksena on oikaista vuoden 2018 uudistuksen valuviat, jotka henkilöityvät silloiseen liikenneministeriin Anne Berneriin (kesk.).
Hallitus halusi vapauttaa yhden viimeisistä toimialamonopoleista hintakilpailulle ja luopua lupakiintiöistä. Se aikoi myös parantaa taksien saatavuutta lieventämällä alalle pääsyn kriteereitä. Jo tuolloin oli nähtävissä, että kännykkäsovelluksin toimiva alustatalous tekee rymisten tuloaan.
Kävi niin kuin uudistuksen arvostelijat ennakoivat. Saatavuus lisääntyi isoissa kaupungeissa ruuhkahuippuina. Harvaan asutuilla alueilla kermankuorijoita ei ole näkynyt, koska ei ole kuorittavaa. Kiintiömallin päivystysvelvoitteen poistaminen on joillain alueilla aiheuttanut sen, että kyydin saa vain tilaamalle sen hyvissä ajoin etukäteen, ja hyvä jos silloinkaan.
Sovellusfirmat ovat tuoneet hintakilpailua, mutta palvelun laatu on heikentynyt. Jos matkustaja saattoi aiemmin ottaa torkut luottaessaan kuljettajan paikallistuntemukseen, nykyisin asiakas voi joutua antamaan reittiohjeita. Yleistää ei tietenkään saa, sillä alalle hakeutuu yhä myös päteviä ja asiakaspalveluhenkisiä kuljettajia ja yrittäjiä.
Nykyisin asiakas voi joutua antamaan reittiohjeita.
Toteutuessaan uudistus tekisi taksamittareista pakollisia. Takseihin otettaisiin käyttöön erillinen värillinen rekisterikilpi, minkä lisäksi alalle pääsyn kriteerejä ja valvontaa tiukennettaisiin.
Muutoksille on vahvat perusteet alan maineen palauttamiseksi. Vaikeampi kysymys on, miten turvattaisiin palvelut alhaisen kysynnän alueilla. Lainsäädännön arviointineuvosto on arvioinut uudistuksen voivan vähentää osa-aikaista taksitoimintaa ja siten heikentää saatavuutta. Hallitus puolestaan uskoo luopujien määrän jäävän maltilliseksi. Maineen kohentuminen voi sen mukaan jopa houkutella hakeutumaan alalle. Toivottavasti näin käy, sillä päivystysvelvoitteen säätäminen vapaan kilpailun alalle lienee mahdotonta. Painetta on pikemminkin loppujenkin kiintiöjärjestelmien, kuten apteekkialan vapauttamiseen.
Yksi saatavuuteen vaikuttavista tekijöitä on julkisen palvelun, kuten Kelan ja hyvinvointialueiden maksamien kyytien kilpailutus. Yhteisiä varoja on käytettävä tarkasti, mutta hinta ei saa olla ainut kriteeri palveluntarjoajaa valitessa, vaan myös luotettavuudella ja laadulla on oltava merkitystä. Paikallinen pienyrittäjä saattaa silloin päihittää isomman, kauempaa operoivan toimijan.
Saatan suhtautua alaan hieman tunteella, koska ajoin yön vilkkuvaa valopilkkua opiskelun ohessa vuosituhannen taitteessa. Oi että niitä aikoja, kun värikkäitä kohtaamisia tapahtui lukuisia. Öisinä sudenhetkinä herroistakin tuli joskus narreja ja toisinpäin.
Kirjoittaja on MT:n vastaava päätoimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
