Vikajoki tulee kuntoon
Kaivinkoneen välppäkauha rakentaa isoista kivistä kynnyksen, joka hidastaa kosken liian voimakasta virtausta ja muodostaa taimenille ja harjuksille välialtaita. Marita Waenerberg Kuva: Viestilehtien arkistoROVANIEMI (MT)
Kaivinkone rämistelee vedessä toimittaja ja valokuvaaja reunalla roikkuen. Meno muistuttaa huvipuiston laitetta, joka yhdistää tukkijoen, kummitusjunan ja vuoristoradan.
Pelottaa ja naurattaa samaan aikaan.
Kuljettajan 30-vuotinen kokemus kuitenkin rauhoittaa. Tuure Marski, virtavesien kunnostuksen konkari, siirtää kiviä tottunein ottein.
Olemme Rovaniemen Vikajoen Köyrykönkäällä, jota kunnostetaan vanhasta uittorännistä viipyileväksi virraksi.
Oudohkolta kuulostava operaatio tehdään kalojen hyväksi. Kun kivet asetellaan takaisin paikoilleen, joilla ne kököttivät puoli vuosisataa sitten, arvokaloille tulee jälleen suoja- ja ruokailupaikkoja.
Joen kunnostus aloitetaan virran alaosasta. Kivien avulla muodostetaan kynnyksiä ja syvänteitä, jolloin vesi alkaa mutkitella ja kuohua valkoisena.
”Koskesta tulee niiko kosken näkönen”, Marski hymyilee.
Kosken entisöinti ei ole kärttyisten konemiesten touhua eikä mekaanista suorittamista.
Monisivuinen suunnitelma ”Vikajoen vesistöalueen virta-alueiden kalataloudellisesta kunnostamisesta” on toki olemassa, mutta kokemus ohjaa Marskin työtä.
”Tässä tarvitaan myös taiteellista näkemystä”, kalatalouden asiantuntija Vesa Alppiranta Lapin elykeskuksesta sanoo. Koskesta ei tehdä liian laitetun näköistä.
Kalamies Marskilta taiteellisia kykyjä löytyy. Virtapaikkojen Vivaldiksikin häntä on kuulemma luonnehdittu.
”Pitää olla kalan aivot, jotta tietää, mistä kalat tykkää”, kaivinkoneen kapellimestari toteaa.
Vikajoella vapakalastajien yleisimmät saaliskalat ovat hauki, harjus, taimen, ahven ja kirjolohi.
Arvokalojen osuus Vikajoen virta-alueiden kalamassasta oli vuonna 2008 noin viisi prosenttia. Istutetut taimenet tulevat kalatiedustelun mukaan usein pyydetyiksi alamittaisina.
Vikajoen virtauksilla taimen ei ole juuri lisääntynyt luontaisesti, sillä joen perkaus uittoränniksi hävitti sopivat lisääntymis- ja pienpoikasalueet.
Myös ojitusalueilta kulkeutunut kiintoaines on pilannut taimenen elinoloja. Virtasyvänteitä on liettynyt ja sorapohjaa tiivistynyt.
”Hiekka joessa on myrkkyä taimenelle. Se tukkii kutupaikat”, elykeskuksen ylitarkastaja Jarmo Huhtala kertoo.
Vikajokeen rakennetaan nyt runsaan puolen metrin syvyyteen kutukuoppia, joiden pohjalle lasketaan 15–20 sentin paksuinen kerros erirakeista soraa.
”Sora ei saa olla liian hienojakoista, jotta vesi pääsee hyvin liikkumaan”, Huhtala selventää.
Uittojokien kunnostustyömailla on koneenkuljettajan lisäksi aina yhdestä kolmeen henkilöä varmistamassa, että työ etenee turvallisesti ja kunnostussuunnitelman mukaisesti.
Alppirannan ja työmaajohtaja Mikko Sunin työhön kuuluvat myös lupien hankinta ja neuvottelut maanomistajien kanssa.
Kaivinkoneen pauhu kutsuu joskus mökkiläisiä ja paikallisia ohikulkijoita joen rannalle tihrustamaan. Epäilyksen aiheita ovat toiminnan tarkoitus ja sen järkevyys.
Kun miehet ovat selittäneet, että kiviä siirretään kalakannan elvyttämiseksi, epäilijät ovat yleensä muuttaneet mieltään.
”Posiolla minut kyllä haukuttiin kettutytöksi”, Alppiranta naureskelee.
Kuten mikä tahansa luontoa muokkaava työ, myös uittojokien kunnostus vaatii eri käyttömuotojen yhteensovittamista.
Huhtalan mukaan kunnostus voi häiritä virkistyskäyttöä.
Töiden aikana vesi samentuu väliaikaisesti kunnostusalueilla ja niiden alapuolisilla jokiosuuksilla. Sameuden tulisi kuitenkin hävitä heti konetöiden loputtua.
Vikajoki on melojien suosiossa. Nopeissa uomissa on tähän saakka päässyt liikkumaan vaivattomasti. Nyt kivikynnykset tekevät koskista entistä vaativampia.
”Joillekin melojille se on hyvä uutinen”, Huhtala toteaa.
Ennallistamistoimet syövät sievoisen summan rahaa. Vikajoen vesistöalueen 40 kohteen kunnostus maksaa kustannusarvion mukaan yhteensä 228 000 euroa.
Taimenen poikastuotannon lisäyksen arvioidaan kuitenkin hyödyttävän kalataloutta keskimäärin 11 250 eurolla vuodessa.
Rahoituksesta on tähän asti vastannut yksinään maa- ja metsätalousministeriö.
”Ensi vuodesta alkaen vähintään kymmenen prosenttia kunnostuksien rahoituksesta on tultava muualta, kuten kunnilta ja Metsähallitukselta”, Huhtala kertoo.
Vikajoen vesistöalueen kunnostus kestää yhdessä vuorossa yhdellä kaivinkoneella noin seitsemän kuukautta. Virta-alueet tarkistetaan 2–3 vuoden kuluttua.
”Jos taimenen lisääntyminen kääntyy nousuun, kunnostus on onnistunut.”
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
