Virkamieskulttuuri törmäystestissä
Ympäristökeskuksen tutkijan Seppo Knuuttilan toiminta Kingiseppissä on saanut kansainväliset mittasuhteet. Väistämättä tulee mieleen ajatus, että se mikä on maan tapa Suomessa, ei ole normaali kansainvälinen käytäntö.
Suomessa ei ole Natura-ohjelman lanseerauksen jälkeen ollut havaittavissa mitään käytöstapoja ja kunnioitusta toisen omaisuutta kohtaan.
Täällä milloin mihinkin ohjelmaan vedoten tutkitaan, kartoitetaan ja arvioidaan toisten maita ja elinkeinoja milloin mitäkin tarkoitusta varten. Eläinsuojia ja tuotantotiloja kuvataan päivin ja öin. Satelliittivalvonta kattaa loput.
Itse olen liikkunut liikeasioissa noin 40 maassa ympäri maailman. Aina ensin rekisteröidytään, otetaan henkilökohtaiset tunnisteet mukaan, viime hetken ohjeet tai saattaja, ja vasta sitten lähdetään töihin.
EU:n ulkopuolella on aina passi oltava taskussa. Ja pari kopiota passista. Rekisteröityminen ja rekisteröinnin ajantasaisuus, reaaliaikaisuus on molemminpuolinen turvallisuustekijä ja luottamuksen luoja.
Liikkumisrajoituksia, ohjeita suojainten käytöstä ja niin edelleen voi tulla milloin vain.
Yritykset käyttävät normaalisti vielä kuvallisia henkilökortteja.
Mitään näitä alkeellisiakaan toimintamalleja ei ilmeisesti suomalaisen virkamiestutkijan tarvitse tietää tai noudattaa. Ympäristökeskuksen ei näköjään ole velvollisuus kouluttaa henkilökuntaansa.
Suomessa olisikin jo korkea aika uusia vaikkapa EU- ja ympäristötarkistelijoiden toimintatapoja ja kulttuuria tälle vuosikymmenelle sopiviksi.
Avoimuudesta tässä on kyse.
Nyt uhrattiin hyvän asian edistäminen, Itämeren suojelu, käytöstapojen puutteeseen. Kärsii siinä vähän Suomen mainekin asiantuntijan roolissa.
Kari Partanen
Sulkava
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
