Macron on EU-vaalien suurin häviäjä, myös Saksan Scholzille kirvelevä tappio − Euroopalta puuttuu kiistaton johtaja ratkaisevalla hetkellä

Sekä Saksan liittokansleri Olaf Scholz että Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat kärsimässä rökäletappion EU-vaaleissa. Kuva: Lewis Joly

Uutiset|Politiikka ja talous

9.6.202421:37

Analyysi

Tapio Nurminen

Ensimmäinen jääkylmä suihku tuli sunnuntai-iltana Berliinistä. Vaihtoehto Saksalle -puolue (AfD) on nousemassa EU-vaalien kakkoseksi ohi kaikkien hallituspuolueiden.

Liittokansleri Olaf Scholzin sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) on tyydyttävä noin 14 prosentin ääniosuuteen. Se on SPD:n historian huonoin EU-vaalitulos.

Saksan kristillisdemokraattien muodostama oikeistounioni (CDU+CSU) on kuittaamassa yli kaksi kertaa paremman tuloksen, noin 30 prosenttia, kuin kansleripuolue SPD. Kaikki viittaa nyt siihen, että Saksan demarivetoinen hallitus kärsii murskatappion myös ensi vuoden liittopäivävaaleissa.

Scholzin johtaman koalition asema sisäpolitiikassa heikkenee entisestään. Se näkyy vääjäämättä myös EU-politiikassa. Viimeistään nyt on selvää, että Scholzilta on turha odottaa suurta johtajuutta, kun EU joutuu esimerkiksi tekemään mittavia Ukrainan sotaan liittyviä päätöksiä.

Ranskassa presidentti Emmanuel Macronin tilanne näyttää vielä huonommalta. Vaali-iltana Euroopassa jännitettiin lähinnä sitä, kärsiikö Macron ja hänen Reneissance-ryhmänsä vain kirvelevän tappion vai paisuuko se katastrofiksi.

Ensimmäisten ennusteiden perusteella kyse on katastrofista. Ylivoimainen voittaja Ranskassa on Marine Le Penin ja kärkiehdokas Jordan Bardellan Kansallinen liittouma (RN), joka saanee yli kaksi kertaa suuremman ääniosuuden kuin presidentin Reneissance. Macron ilmoitti heti illalla hajottavansa parlamentin ja järjestävänsä ennenaikaiset vaalit jo 30. kesäkuuta.

Macron on viime kuukausina yrittänyt profiloitua EU:n Ukrainaa tukevan rintaman kiistattomana johtajana. Ranskan presidenttiä on niin Suomessa kuin muuallakin kiitelty EU:n suureksi visionääriksi ja jopa pelastajaksi. Ranskalaisia äänestäjiä Macronin politiikka ei kuitenkaan vakuuta.

EU-vaalien ohuen mandaatin vuoksi Macronin on entistä vaikeampi jalkauttaa visioitaan ja piiskata muita EU-maita tukemaan Venäjän hyökkäystä torjuvaa Ukrainaa.

Vaali-illan aikana näytti siltä, että koko Euroopan tasolla laitaoikeiston vyörytys jäisi Saksan ja Ranskan hyvistä tuloksista huolimatta odotettua laimeammaksi.

Ensimmäisten kokonaisennusteiden perusteella maltillisempi oikeistoryhmä ECR saisi vain kaksi lisäpaikkaa ja keskustaliberaali Renew säilyttäisi paikkansa kolmanneksi suurimpana ryhmänä. Ranskan vaalivoittajan RN:n vetämä radikaalimpi ID-ryhmä sitävastoin olisi saamassa 13 lisäpaikkaa.

Ensimmäinen vaalien jälkeinen koetinkivi on EU-komission puheenjohtajan valinta. Ennakkotietojen perusteella nykyisellä puheenjohtajalla, EPP:n kärkiehdokas Ursula von der Leyenilla on hyvä mahdollisuus tulla valituksi, jos katkeran tappion kärsivät vihreät ja kohtuullisesti pärjänneet demarit suostuvat kannattamaan häntä.

Suuri kysymys on, mitä von der Leyen voi tarjota demareille ja vihreille, jotka ovat olleet pettyneitä siihen, että komission puheenjohtaja on kääntänyt takkinsa vihreän siirtymän ohjelman edistämisessä.

Joka tapauksessa suurten maiden johtajat eivät pysty samalla tavalla keskenään junailemaan komissaariratkaisuja kuin viime vaalien jälkeen vuonna 2019. Erityisesti Macronin pelivara suhteessa parlamenttiin on kapea.

EU-johtajat kokoontuvat epäviralliseen huipputapaamiseen jo 17. kesäkuuta. Mitään päätöksiä komission puheenjohtajasta tai komissaaripaikoista ei vielä tehdä. Ensimmäisiä alustavia ratkaisuja on lupa odottaa vasta varsinaiselta viralliselta huippukokoukselta, joka pidetään 27. ja 28. kesäkuuta Brysselissä.

Ennen 16. heinäkuuta tapahtuvaa parlamentin järjestäytymistä ei kuitenkaan tapahdu mitään ja on täysin mahdollista, että myös tällä kertaa komission salkkujaosta ja muista EU:n huippupaikoista käydään vääntö, joka voi kestää kuukausia.

Vaikka oikeiston voitto jää odotettua pienemmäksi, se vaikuttaa vääjäämättä tulevaan EU-päätöksentekoon. Mitään suurta oikeistorintamaa tuskin nähdään. Yksittäisissä ratkaisuissa, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikassa ja EU:n tulevaa rahankäyttöä koskevissa päätöksissä, laitaoikeisto saattaa yhdistää rivinsä ja pyrkiä yhteistyöhön EPP:n kanssa.

EPP, johon myös Suomen kokoomus kuuluu, antoi ennen vaaleja puheenjohtaja Manfred Weberin ja kärkiehdokas Ursula von der Leyenin johdolla ymmärtää, että yhteistyötä ECR:n ja sen politiikkaa käytännössä ohjailevan Italian pääministeri Giorgia Melonin kanssa voidaan tehdä. Kynnyskysymyksiksi nousevat Ukrainan tukeminen ja suhde Venäjään sekä vihreän siirtymän ohjelman edistäminen.

Suomalaisen maa- ja metsätalouden kannalta vaalituloksesta saadut ennakkotiedot viittaavat siihen, että tuleva parlamentti painaa EPP:n johdolla ainakin jonkun verran jarrua vihreän siirtymän edistämisessä, koska vaalitappion vuoksi vihreän ryhmän vaikutusvalta hiipuu. Maatalouteen kohdistuvan sääntelyn purkamista todennäköisesti jatketaan ja metsäpohjainen biotalous on MT:n Brysselin komissiolähteiden mukaan saamassa ainakin jonkinlaisen kunnianpalautuksen.