UUTISTAUSTA Kasvun ja demokratian puolesta
Demokratia on poliittinen järjestelmä, joka syntyi, kun kävi mahdolliseksi jakaa kirkon ja aatelin varallisuus kansan valtaenemmistön kesken.
Vanhan vallan vastaisku kävi mahdottomaksi, kun valtio sääti kansalaisille yhtäläisiä oikeuksia ja vapauksia, joiden avulla enemmistö saattoi puolustaa etujaan. Lakien toimeenpanoa alkoi valvoa muusta vallankäytöstä riippumaton oikeuslaitos.
Pian kävi ilmi, että uusien edunsaajien joukossa oli ryhmä, joka osasi uusintaa varallisuutensa monin verroin tehokkaammin kuin aateli konsanaan. Syntyi uusi luokka, maata ja teollisuutta omistava porvaristo, jonka organisoiman talouskasvun tuotti toinen uusi luokka, työväestö.
Demokratiaa puolustamaan syntyi kolme poliittista ideologiaa. Konservatiivit keskittyivät puolustamaan porvariston oikeutta vapaaseen kauppaan ja yritystoimintaan, sen oikeuteen tarjota ja ottaa vastaan työtä. Sosialistit varmistivat, että työväestö sai oikeudenmukaisen osuuden uudesta varallisuudesta. Liberaalit toimivat puolustaen oikeuksia, vapauksia ja lainmukaista menoa sekä varmistaen sen, ettei kahden suuren luokan mittelössä köyhän asia päässyt unohtumaan.
Demokratian ydin on talouskasvun tuottaminen ja sen oikeudenmukainen jakaminen. Se on kuin puu, jonka juurista runko nostaa elinvoimaa. Kun hyöty jakautuu oikeassa suhteessa kaikkiin osiin, puu kasvaa tasasuhtaiseksi ja kauniiksi – ja kestää kovimmatkin myrskyt.
Mutta sillä on vihollisia. Oikealla ne ovat fasismi, uusliberalismi ja populismi, vasemmalla kommunismi. Niille on yhteistä se, että ne eivät hyväksy kansallisen varallisuuden yleistä jakoa, vaan pyrkivät keskittämään vallan ja rikkaudet jollekin pienelle ryhmälle.
Kommunismissa kansakunnan rikkaudet siirretään itsensä etujoukoksi julistavalle puolue-eliitille. Yhtäläisiä poliittisia oikeuksia ja vapauksia ei anneta, jottei kansa pääse osoittamaan mieltään eliitin etuoikeuksia vastaan.
Fasismi, uusliberalismi ja populismi toimivat demokratian ja markkinatalouden oloissa. Fasismi pyrkii tuhoamaan kansalaisten poliittiset oikeudet voidakseen keskittää vallan mieleiselleen eliitille.
Uusliberalismi pyrkii marginalisoimaan valtion, jotta markkinat voisivat keskittää varallisuuden jo ennestään rikkaille.
Populistit rapauttavat demokraattisen järjestelmän perustaa, kun he pyrkivät valtaan uskottelemalla valheellisesti, että ajavat vähäväkisten asiaa.
Demokratian yleinen rapautuminen lännessä alkoi, kun kylmä sota päättyi. Kolmen suuren aatteen kannattajien keskinäisestä suhteesta katosi solidaarisuus, joka oli liimannut ne yhteen ja tehnyt demokratiasta maailmanhistorian menestyksekkäimmän poliittisen ja taloudellisen järjestelmän.
Rapautumisen syyn paljasti neuvostojohtajien neuvonantaja Gyorgi Arbatov jo Neuvostoliiton hajotessa: ”Me teemme lännelle äärimmäisen karhunpalveluksen, me riistämme siltä vihollisen”.
Kreikan valtion kassasta on viimeisen vuosikymmenen aikana jaettu kaikki mikä jaettavissa on – se on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pankit ovat lakanneet rahoittamasta maata eikä muilta EU-mailta ole lisää odotettavissa. Maan poliittisen järjestelmän nouseva voima on äärivasemmisto, joka on valmis murskaamaan laivanvarustajakapitalistit ja muut ökyrikkaat, jotka eivät ole maksaneet veroja eivätkä näin ollen ole joutuneet rahoittamaan jakopolitiikkaa.
Itseään suojellakseen Kroisoksen jälkeläiset muokkaavat, tuota pikaa, parlamenttiin nyt nousseista fasisteista itselleen aseistetun suojakaartin. Eurooppalaista demokratiaa ja hyvinvointia edustavat puolueet jauhautuvat äärisuuntien väliin. Näin on Euroopassa käynyt jo kerran aiemmin, Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun jaettava vietiin maasta sotakorvausten muodossa.
Jos kasvua ei ole, demokratian elinvoima ehtyy. Jos EU ei kasvua suojele, en usko, että Kreikan demokratia enää on pelastettavissa. Onko Portugalin ja Espanjankaan?
JARMO MÄKELÄ
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
