Ruualla ei saa leikkiä

Kauppa saa elintarvikkeista yhä suuremman siivun, Mikko Alatalo kirjoittaa. Vaikka ruoka on kallista, sen tuottaminen kannattaa heikosti. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Maailmaa uhkaa vakava ruokapula, mutta meillä maataloutta vain halveksitaan ja maaseutua alasajetaan.

Tarvitsemme asennemuutoksen, jossa maaseudun, kotimaisen ruuan ja viljelijän arvo palautetaan. Kyse ei ole vain maaseudun pelastusoperaatiosta vaan myös Suomen uuden menestyksen lippulaivasta.

Viljasadot ovat jäämässä tänä vuonna laihoiksi eri puolilla maailmaa. Suomessa pellot ovat uineet sateissa, muualla on kärsitty kuivuudesta. Aasiassa odotetaan huonoa riisisatoa.

Maailmalla ruokapula aiheuttaa nälkäkriisejä ja ruokamellakoita, kun väestö kasvaa. Jokainen peltohehtaari olisikin otettava käyttöön.

Kotimaassa ollaan kauhuissaan korkeista ruuan hinnoista, kinkuttoman joulun uhasta ja tuontiruuan paljoudesta. Maanviljelijät meinaavat sortua taakkansa alle.

Kun kehittyvissä maissa lihansyönti kasvaa, peltomaata tarvitaan yhä enemmän rehun viljelyyn. Bioenergian tuotantokin vie osansa pelloista. Globaali lämmönnousu laskee Saharan eteläpuoleisen Afrikan satoja jopa 50 prosenttia tulevan 40 vuoden aikana.

Rehu- ja viljakustannukset ovat kohoamassa kaiken aikaa.

Suomessa esimerkiksi sianlihan tuottajat eivät halua ottaa vastaan uusia possuja, koska lihan toimittaminen teurastajalle ei kannata. Sianlihan hinta on niin alhaalla, että tuottaja joutuu antamaan rahaa mukaan, jotta lihan saa kaupaksi.

Kotimaista elintarviketuotantoa tulisi tukea ja uudistaa voimakkaasti, sillä tuontielintarvikkeiden varaan jääminen nostaisi ruuan hintaa merkittävästi.

Kaupat tekevät elintarviketuotannon kanssa vain puolen vuoden mittaisia toimitussopimuksia. Ketjun heikoin lenkki eli tuottaja tarvitsisi lainsuojaa näiltä pätkäsopimuksilta. Muutoin kotimaisen ruoantuotannon loppu on lähellä. Kuitenkin suomalaiset haluavat syödä kotimaista ruokaa.

Kauppa saa elintarvikkeista yhä suuremman siivun. Elintarviketeollisuuden kiivas kilpailu kauppojen hyllytilasta tekee järjestelmästä monopolistisen kaupan juhlaa ja selittää kaupan lähes 30 prosentin katteen suomalaisen ruuan myynnissä.

Kun tähän yhtälöön vielä lisätään EU:n korkein arvonlisävero, selittyy ostoskorimme kalleus. Itse raaka-aineet ovat kuitenkin halpoja.

Tarvittaisiin kokonaan uusi järjestelmä, jossa koko elintarvikeketju olisi yhdessä neuvottelemassa ja sopimassa niin kustannusten kuin tulojenkin jakautumisesta oikeudenmukaisemmin. Hallitus leikkaa kaikkiaan maataloustukia 56 miljoonaa euroa. Leikkaus sattuu huonoon aikaan, kun tuontiruuan hinnat nousevat. Se iskee juuri duunarin ruokalaskuun. Viljelijöiden kustannuksia on laskettava eikä nostettava.

Hallituksen maaseutuinho on saavuttanut uuden ennätyksen. Viljelijöiden ja maaseudun ihmisiä ensin vuoden budjettiehdotus kurittaa kaksi kertaa kovemmin kuin muita.

Jos kaikki tulonsaajat luopuisivat tuloistaan saman verran kuin viljelijät, valtiontalous olisi tasapainossa.

Mikko Alatalo

kansanedustaja (kesk.)

Avaa artikkelin PDF