VIERASKOLUMNI Mitä on tehometsätalous?
Kuulin toukokuun 15. päivän radion aamu-uutisten aiheita lueteltaessa, että Suomeen tuodaan puuta ulkomailta, koska Suomesta ei saada riittävästi ekologista puuta. Olin juuri astumassa bussiin, enkä kuullut aiheen varsinaista käsittelyä. Jo tuo, mitä kuulin, oli täysin järjetöntä. Mistähän saadaan ”ekologisempaa” puuta kuin Suomesta?
Luulisin, että kysymys oli ympäristöpolitiikasta ja siihen liittyvästä sertifiointijärjestelmien kiistasta. Jostakin minulle täysin käsittämättömästä syystä suomalaiset luonnonsuojelijat uskovat enemmän ulkomaisiin sertifikaatteihin kuin Suomen metsälakiin, joka jo sinällään turvaa ”ekologisen” puuntuotannon.
Hakatuille maille syntyy uusi metsä, lähes kaikki metsät ovat sekametsiä, laittomia hakkuita ei ole, puun alkuperä tunnetaan, arvokkaat elinympäristöt suojellaan, vesistöjä varjellaan, myrkkyjä ei juuri käytetä ja metsien lannoituskin on vähäistä.
Suomessa puun tuotantoon käytetään vain kotimaisia puulajeja, jolloin talousmetsä on sekä ulkonäöltään että lajistoltaan ”luonnonmetsän” kaltainen. Metsikön ulkonäkö riippuu enemmän sen iästä kuin syntytavasta. Englannin kielinen maailman käyttää suomalaisesta metsätaloudesta termiä ”seminatural”, jonka minä tässä yhteydessä suomentaisin sanalla luonnonmukainen, tai jos haluaa käyttää muoti-ilmaisuja, ekologinen.
Suomalainen metsänhoito ei ole tehometsätaloutta, eikä siitä toivottavasti milloinkaan sellaista tule. Tehometsätaloudessa käytettäisiin tiheää istutusta kloonatuilla taimilla ja lyhyttä kiertoaikaa. Metsiä lannoitettaisiin ja kasteltaisiin, rikkalajit – myös toiset puulajit – torjuttaisiin kemikaaleilla.
Tällä tavoin saataisiin kuusen kiertoaika lyhenemään ehkä puoleen ja hehtaarituotot kaksin- tai kolminkertaistettua. Siitä metsästä luonnonmukaisuus olisi jo kaukana. Jos talousmetsämme olisivat tällaisia puupeltoja, ei edes 10 prosentin suojeltu pinta-ala riittäisi turvaamaan luonnon monimuotoisuutta.
Tätä taustaa vasten tuntuu kummalliselta ylioppilastutkinnon kysymys tehometsätalouden ympäristövaikutuksista. Ensinnäkin tehometsätalous on haukkumasana, jolla ei ole täsmällistä merkitystä.
Minusta oikeassa ovat ne, jotka kirjoittivat vastauksessaan muiden maiden plantaasimetsätaloudesta: Brittein saarten sitkankuusista, Etelä-Amerikan ja Aasian akasia- ja eukalyptusmetsistä, Afrikkaan ja Uuteen Seelantiin perustetuista mäntymetsistä. Niissä kasvatetaan seudulle vierasta puulajia hyvin tiheinä monokulttuureina, eivätkä seudun omat metsälajit menesty näissä puuviljelmissä.
Pahimmillaan vieraan puulajin mukana on kulkeutunut muita tulokaslajeja, jotka ovat seudun omalle lajistolle haitallisia. Afrikkaan on mäntyjen mukana kulkeutunut myrkyllisiä sieniä, joita seudun asukkaat eivät osaa välttää.
Jos vastaaja sen sijaan kertoo Suomen metsätaloudesta tehometsätaloutena, minä arvostelijana tuskin antaisin ainoatakaan pistettä.
Veikkaan, että monet maaseudun ylioppilaat ovat tulleet väärin kohdelluiksi. Ja jos niin on, se on valituksen paikka! Sekä ylioppilaslautakunnalta että radion uutistoimitukselta voisi kyllä edellyttää edes hiukan sekä suomalaisen että maailman metsätalouden tuntemusta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
