Samat säännöt, eri tulkinta ja tuomio

Kilpailuvirasto langetti Valiolle ennätysmäisen uhkasakon ”saalistushinnoittelusta”.

Viraston tulkinnan mukaan Valio on syyllistynyt kilpailulain vastaiseen toimintaan, kun se on markkinaosuudesta taistellessaan joutunut laskemaan maitopurkista vähittäiskaupalta saamansa hinnan tuottajilleen maidosta maksamansa hinnan alapuolelle.

Valiolle kyse markkinaosuuksista on kilpailua tuontielintarvikkeita vastaan. Valion ja tuottajien tulos tehdään pääosin korkeamman jalostusasteen tuotteilla, joita Valion oman tuotekehityksen ansiosta lanseerataan markkinoille jatkuvasti. Eli yrityksenä Valio toimii juuri niin kuin kaikissa juhlapuheissa yritysten halutaan toimivan, panostaa osaamiseen, vahvaan tuotekehitykseen ja korkeaan jalostusasteeseen.

Miksi Valio sitten edes tappelee pienen katteen purkkimaitomarkkinoista? Taistelun ymmärtää hyvin nykyisessä tilanteessa, jossa moninkertaisesti Valion kokoinen ruotsalais-tanskalainen meijerijätti yrittää kaapata itselleen leijonanosan myös nestemäisen maidon markkinoista.

Juustoissa ja jugurteissa Arla on markkinaosuuksissa Suomessa jo Valion rinnalla.

Taistelun syy löytyy siis markkinaosuuksista ja Valion tehtävästä. Valio on maidontuottajien 100-prosenttisesti omistama yritys, jonka päätehtävinä on varmistaa pitkäjänteisesti mahdollisimman hyvä tuottajahinta ja vastaanottaa kaikki tuottajiensa tuottama maito.

Tuloksellisesti purkkimaito ei ole kärkipään tuotteita, mutta maitomäärällisesti sillä on suurempi merkitys.

Moni kysymys tämän uhkasakkopäätöksen ympärillä odottaa kuitenkin vielä vastausta. Tällä tavoinko Kilpailuvirasto näkee Suomen talouden ja työllisyyden kohentuvan, kun se toiminnallaan tuottaa tänne entistä enemmän tuontielintarvikkeita?

Onko osuuskunta yritysmuotona joutunut kilpailuviranomaisen hampaisiin? Onko virasto varma, ettei tuontielintarvikkeita myydä täällä alle tuotantokustannusten? Onko Kilpailuvirasto selvittänyt, tuotetaanko ja toimitaanko ympäristö- ja eläinten hyvinvointisäädöksissä edes kaikkialla Euroopassa samalla tarkkuudella ja ehdottomuudella kuin Suomessa? Onko viraston mielestä kustannustaso kaikkialla kilpailijamaissa sama?

Miten viraston päätöksiin vaikuttaa se, että Suomen elintarvikemarkkinoilla tuottajien ja tuottajien omistamien yritysten välinen kilpailu on nykyään EU:n laajuista mutta vähittäiskaupan ei?

Kuluttajien ja markkinoiden toimivuuden kannalta oleellisin kysymys ei edes ole meijereiden välinen kilpailu, vaan vähittäiskaupan kahden kaupan järjestelmä. Kysyä sopii, miten tiukasti Kilpailuvirasto on valvonut kaupan toimintaa.

Onko varma, ettei kauppa ole syyllistynyt ”saalistushinnoitteluun”? Esimerkiksi, taannoin S-ryhmä myi ulkomaista maitoa vain muutamien senttien litrahintaan, eikö se ollut saalistushinnoittelua?

Entä vääristääkö kauppa markkinoita esimerkiksi myydessään ulkomaista joulukinkkua alle tuottajahinnan? Onko kuluttajien etu, että kaupalle halvempaa kotimaista kinkkua myydään kuluttajille ulkomaiseen verrattuna kaksinkertaisella hinnalla?

Miksi kauppa saa hinnoitella tuotteensa aivan miten haluaa, mutta tuottajien yritykset eivät? Miksi kauppa saa maksimoida katteensa, taistella hinnoittelulla markkinoista ja vähät välittää tuottajahinnan ja myyntihinnan suhteesta mutta tuottajien jalostusyritykselle lätkäistään samankaltaisesta toiminnasta ennätysmäiset sakot?

Viljelijät ja tuottajaosuuskunnat eivät pelkää kilpailua. Suomalainen tuotanto, jalostus ja osuustoiminta kyllä pärjäävät, kunhan kilpailu on reilua ja siinä on samat säännöt kaikille osapuolille. Tässä asiassa kuluttajien, suomalaisen yhteiskunnan ja tuottajien etu on yhteinen. Jari Leppä

kansanedustaja (kesk.)

maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja

Avaa artikkelin PDF