Reippaat harvennuksetlihottavat koivun vaneriksi
Kuva: Viestilehtien arkistoJOUTSA (MT)
Puolet pois, kuuluu nyrkkisääntö koivikon harvennuksiin.
Valoa vaativana pioneerilajina koivu tarvitsee kunnolla tilaa kasvaakseen kunnon vaneritukin mittoihin. Latvukset eivät saisi koskettaa toisiaan.
Mikäli kansallispuun kasvatuksesta mielii kääriä muhkean tilin, ajatus täytyy olla mukana jo koivikon perustamisesta lähtien.
Karuille tai savisille maille koivulla ei ole asiaa. Rauduskoivulle sopivimpia kasvupaikkoja ovat lehtomaiset ja tuoreet kankaat sekä metsitettävät kivennäismaapellot.
”Laatu on koivunkasvatuksessa ydinasia”, metsänhoidon asiantuntija Kari Vääränen Suomen metsäkeskuksesta sanoo.
Tärkeimpiä työvaiheita ovat varhais- ja taimikonhoito sekä oikea-aikainen ensiharvennus.
Reippaat harvennukset tehdään laatuharvennuksina eli suoria ja terveoksaisia yksilöitä suosien. Runkovikaiset, lengot ja kaksihaaraiset poistetaan.
”Pystykarsinta on tehokas, joskin työläs tapa kasvattaa oksattoman tyvitukin määrää”, Vääränen vinkkaa.
Karsintatiedot on hyvä merkitä metsäsuunnitelmaan, jotta harvennuksissa muistaa, mitkä puut on karsittu kasvatuskuntoon.
1990-luvun puolivälin jälkeen puhtaiden koivikoiden viljely on vähentynyt. Tärkein syy innon hiipumiseen on hirvi.
”Harmi sinänsä. Koivu on mainio puulaji moneen tarkoitukseen. Kiertoaikakin on huomattavasti lyhyempi kuin havupuilla”, Vääränen toteaa.
”Kaikkein laadukkainta ja terveintä koivutukkia saadaan sekametsien koivuista, joissa ruskotäpläkärpänen ei vaivaa”, Vääränen muistuttaa.
Joutsan Leivonmäellä metsätilaa isännöivä Pentti Halinen, 62, istutti ensimmäiset koivikkonsa 1970-luvun lopussa vanhalle ruispellolle.
Myyriä vastaan hän taisteli usean vuoden ajan, mutta hirvituhot ovat pysyneet kurissa.
”Sen verran tiheänä annoin taimivaiheessa kasvaa, ettei haitannut vaikka muutaman söikin”, Halinen kertaa.
Halinen sijoittui viidenneksi viime kesänä päättyneessä Keski-Suomen koivukilpailussa.
Kilpailun tarkoitus oli innostaa metsänomistajia laittamaan koivikot kuntoon ja tuomaan koivukuitupuuta piristyneille markkinoille.
Kilpailussa menestyivät ne, jotka olivat nähneet eniten vaivaa koivikoiden hoidossa. Halinen sai kiitosta huolellisista harvennushakkuistaan.
Kokonaiset kaksi kesää Haliselta kului puutikkaiden päässä oksasaksien kanssa.
”Nämä karsin 20 vuotta sitten”, Halinen esittelee ja antaa työnäytteen valokuvausta varten.
Liikaa paineita mies ei suostu metsänhoidosta ottamaan.
”Hoidan, minkä lohenpyynniltä kerkiän”, metsänomistaja lausuu verkkaisesti.
Omista puista hän on rakentanut mökin Utsjoen Tenolle, missä miehen ajatukset harhailevat monesti kesken haastattelun.
Halisen metsistä kymmenesosa on koivuvaltaista, joten pelkästä harrastuksesta ei kuitenkaan ole kyse.
Lisäarvoa puuntuotannolle tuo jatkojalostus. Halinen pyörittää klapikauppaa, ja tarvittaessa myös oma sirkkelisaha kajahtaa käyntiin.
Huolellisuus paistaa kauas. Metrin halot on pinottu piirun tarkasti oikeaan asentoon kuivumaan, ristikkäin ladottua päätyä unohtamatta.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
