Jokaisella menee joskus huonosti
Varpu Törrönen (vas.) ja Mari Puustinen ovat päättäneet luoda turvaverkoston, josta puhekumppanin voi löytää mutkattomasti tilan töiden lomassa. Jaakko Kilpiäinen Kuva: Viestilehtien arkistoJOENSUU (MT)
”Kyllä minua sykähdyttää, kun joku sanoo, että ei kukaan ymmärrä tai kuuntele. Sitä alkaa miettiä, mitä minä voisin tehdä asian hyväksi”, pohtii emolehmätilan emäntä Mari Puustinen.
Yhdessä samalla kylällä asuvan maito- ja luomuviljatilan emännän Varpu Törrösen kanssa Puustinen on päättänyt luoda verkoston, jossa voisi puhua vaikeistakin asioista. Verkostoa halutaan kehittää yhdessä tekemisen kautta.
”Viljelijöillä on korkea kynnys tulla kuuntelemaan luentoa, jossa kerrotaan jaksamisesta. Viljelijät tekevät mielellään asioita, eivät istu kuuntelemassa”, toteavat emännät.
Ajatuksena on, että siinä samalla asioita tehdessä jutellaan ja irrottaudutaan tilan töistä. Tekemistä voi olla tanssikurssi, ruokapiiri tai puutyöt, viljelijät saavat itse ehdottaa.
”Loppujen lopuksi jaksamiseen auttavat monesti yksinkertaiset asiat, joihin ei tarvita alan ammattilaisia. Tarvitaan vain joku, joka kuuntelee ja jolle puhua”, sanovat Törrönen ja Puustinen.
”Kenelläkään ei aina mene hyvin.”
Virallisia kanavia hakea apua omaan jaksamiseen toki on, mutta onkohan kynnys käyttää niitä liian korkea, pohtii Törrönen.
Rajan määrittely on vaikeaa, kun pitää arvioida omaa jaksamista. Milloin on liian väsynyt ja apua pitäisi osata hakea, kysyy Puustinen.
Emäntien hankkeelle on jo MTK-Pyhäselän tuottajayhdistyksen hyväksyntä, seuraavaksi vuorossa on Leader-rahoituksen anominen.
Emännät ovat yhtä mieltä siitä, että maanviljelijän on osattava säännöllisesti lähteä pois tilalta. ”Se on tuhon tie, jos ei malta jättää tilan töitä. Työt eivät katoa mihinkään.”
Törrösen mielestä kalenterissa pitäisi olla aina jotain mitä odottaa, muuten ei jaksa. ”Eikä kalenteria pitäisi rakentaa töiden, vaan lomien mukaan”, toteaa Puustinen.
Kasvavat tilakoot haastavat viljelijöiden jaksamisen.
Tilakoko ja työmäärä voivat kasvaa, mutta tulot eivät välttämättä kasva niin paljon, että olisi varaa palkata ulkopuolista työvoimaa.
Puustinen ja Törrönen muistuttavat myös runsaasta paperitöiden määrästä.
Harva viljelijä haluaisi tehdä paperitöitä, ne on vain pakko tehdä.
”Vaikka nyky-yhteiskunnassa arvostetaankin palkan suuruutta ja omaisuutta, osaa moni viljelijä arvostaa tekemäänsä työtä. Viljelijän ei pitäisi itseään vähätellä, jos perheen saa elätettyä. Pitää pystyä arvostamaan sitä mitä on.”
Sekä Törrönen että Puustinen toivovat, että ihan tavalliset viljelijät olisivat entistä enemmän esillä mediassa. Se auttaisi myös oman työn arvostamisessa.
”Usein esillä ovat ääripäät, isot tilakoot tai ison elämänmuutoksen tehneet kaupungista maalle muuttaneet uudet maatalousyrittäjät. Kyllä sitä tuntee ajoittain huonommuutta omasta tavallisuudesta”, sanoo maito- ja luomuviljatilan emäntä Törrönen.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
