Laadukas koulutustuonut hyvinvointia

Yhteiskunnassamme on koettu äskettäin merkittävä nuorisotapahtuma: tämän maan lähes 120 000 lukiolaisesta kolmasluokkalaiset eli 33 000 lopetti vuosien koulunkäynnin juhlimalla tapahtumaa ja valmistautumalla lähestyviin päätöskoitoksiin opinahjossaan. Eli ylioppilaskirjoituksiin.

Aikojen kuluessa meillä on tästä jokavuotisesta nuorten joukosta kasvanut luvultaan suuri kansalaisryhmä. Vuonna 1910, runsas sata vuotta sitten, meillä oli ensimmäisiä koulunsa ylioppilastutkintoon päättäviä 929. Sittemmin, 1980-luvulta lähtien, luku alkoi nousta yli 30 000:n. Vuonna 2002 luku nousi yli 36 000:n.

Kun ensimmäiset nuoret suorittivat tutkintonsa, naisten osuus oli vaatimaton, 37 prosenttia. Sitten heidän osuutensa nousi yli 62 prosentin. Vuonna 1979 luku oli 63,3. Viime vuosikymmeninä heidän osuutensa on pysytellyt 58 prosentin tienoilla.

Huidunperällä on näinä päivinä muisteltu entisiä kouluaikoja. Maalaispitäjissä ei aikanaan ollut oppikouluja. Kansakoulu oli ainoa ja merkittävä oppilaitos. Vuosikymmeniä oli tapana, että maalaispitäjien virkamiesten ja vauraitten maatilojen miespuolisista perillisistä yksi lähetettiin kotoa lähimpään koulukuntaan opintielle. Miespuolista esikoista taas odotti kotitilan isännyys.

Vähitellen 1930-luvulta lähtien ja etenkin sotiemme jälkeen oppikoulujen määrä alkoi lisääntyä myös maaseudulla.

Tänään kouluolomme ovat kansainvälisesti katsoen erinomaisessa tilassa. Peruskoulujärjestelmämme on toteutettu ja lukiomme valmistavat oppilaitaan ylioppilastutkintoon. Lukioiden oppilasmäärä on nykyisin yli satatuhantinen. Rinnalla toimivat samalla ammatillisen koulutuksen oppilaitokset suuremmin oppilasmäärin.

Oleellista ja myönteistä on ollut, että meillä aikaansaatiin sittemmin yliopistojen lisäksi korkeakoulujen ja keskiasteen oppilaitosten verkostot. Ne ovat olleet ratkaisevina tekijöinä sivistys- ja hyvinvointivaltiota rakennettaessa.

Korkeakouluverkoston onnistumista on osaltaan edesauttanut opintotukijärjestelmä, joka on mahdollistanut myös vähävaraisten pääsyn jatko-opintojen pariin.

Toinen viime aikoina huomiota osakseen saanut aihe on ollut sitten maahanmuuttajakysymyksemme. Yhtenä Pohjoismaista kuulumme maahanmuuttoa suunnittelevien, eri kansallisuuksiin kuuluvien kiinnostuksen kohteisiin. Omat ja pohjoismaiset tilastolliset vuosikirjat julkaisevat jatkuvasti asianomaista tietoutta. Myös media tapaa säännöllisesti käsitellä aihetta.

Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole pidetty maahanmuuttajuutta hankalana tai erityisen vaikeana ilmiönä, joskin siitä keskustellaan. Maahanmuuttajien eduksi sopii laskea, että he pyrkivät uudessa asuinmaassa parhaalla mahdollisella tavalla selviytymään kantaväestöä ärsyttämättä. Uuden asuinmaan kielen omaksuminen näyttää tällöin olevan muuttajilla merkittävä keino selviytymiseen.

Tilastollinen vuosikirjamme siis välittää kiintoisaa asiatietoa maahanmuuttajien ja turvapaikan saaneiden lähtömaista ja lukumääristä. Vuoden 2011 tilastojen mukaan ulkomaalaisia oli meillä Suomessa silloin 183 000.

Venäjänkieliset ja virolaiset muodostivat heistä suurimmat ryhmät. Venäläisiä oli lähes 30 000 ja virolaisia 34 000. Ruotsin kansalaisia taas oli 8 500. Täkäläisten somalien määrä oli tietolähteiden mukaan 7 500, kiinalaisia 6 000 ja irakilaisia 6 000.

Suomen kansalaisuuden saaneita oli muuttajista 4 558.

Muuttajakansalaisten lähtömaiden luku nousi viiteentoista.

Pohjoismaista Ruotsi on maahanmuuttajien määrässä selvä ykkönen. Valtionvarainministeriömme esittämien ennusteiden mukaan Suomen huoltosuhde näyttää nyt heikkenevän, kun taas Ruotsissa heikkeneminen on kaikesta huolimatta ilmeisesti hillitympää.

Kiintoisa maahanmuuttajien suosima valtio on varsinkin Britannia. Uusimpien sikäläisten väestönlaskentatietojen mukaan puolalaiset ja intialaiset ovat suurimmat maahanmuuttajaryhmät. Vuonna 2001 intialaisia oli maassa 2,5 miljoonaa, nyt yli neljä miljoonaa.

Kuitenkin puola on toiseksi puhutuin kieli, vaikka sen puhujat rajoittuvat puoleen miljoonaan. Britannian 60-miljoonaisesta väestöstä joka kahdeksannen lasketaan muuten syntyneen ulkomailla.

Lontoo on sitten luku sinänsä: useampi kuin joka kolmas sikäläisistä on syntyisin ulkomaalainen. Koululaisilla taas on peräti yli 300 äidinkieltä.

Tämän tietäen suomalainen suhtautuu rauhallisesti kotoisiin oloihin. Maahanmuuttajat toki meilläkin on, mutta alan ongelmat ovat etäällä Britannian tämän päivän vastaavista, Huidunperän maallikot pohtimisen päätteeksi totesivat.

HEIKINTYTÄR

Avaa artikkelin PDF