Politiikka sotki sote-uudistuksen
Aluksi kaikki meni hyvin. Syksyllä mukaan tuli liikaa politiikkaa, joka jyräsi asiantuntijuuden.
Kysymys on sosiaali- ja tervey-denhuollon (sote) palvelurakenteen uudistuksesta. Sitä on työstänyt kymmenien asiantuntijoiden työryhmä lähes vuoden, mutta lopputulos on pannukakku.
”Nyt tehdyn raportin pohjalta ei voi tehdä lakia, sillä liikaa asioita on avoinna”, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) toimitusjohtaja Pentti Itkonen sanoo MT:lle.
”Kesän väliraportissa puhuttiin vielä potilaista ja asiakkaista ja tavoiteltiin mahdollisimman hyvää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Mutta sitten ministerit ja ilmeisesti muukin poliittinen tilanne ajoivat tämän hankkeen kuntarakennehankkeen kylkeen. Se muuttui hallinnolliseksi asiaksi, jonka perusteluina ovat kunnan rahoitus ja päätöksenteko, ei potilaan ja asiakkaan paras.”
Ministeriön johto on selittänyt politiikan väliintuloa jälkeenpäin ”uudenlaisella työskentelytavalla”.
”Tällaista ei alunperin kerrottu työryhmälle”, Itkonen sanoo ja kirjoitutti nyt valmistuneeseen loppuraporttiinkin, ettei se ole puhdas asiantuntijatyö.
Itkonen ei ota kantaa siihen, vaikuttiko muutokseen kansliapäällikön vaihdos kesän jälkeen.
Kuntakytkös ja liialliset reunaehdot aiheuttivat sen, ettei sote-kysymyksiä ratkottu enää palvelu- vaan asukasmäärien perusteella. Raportissa tukeudutaan vanhoihin 20 000 ja 50 000–100 000 asukkaan rajoihin.
”Hallitusohjelma, toimeksianto ja ministeriryhmän linjaukset ovat kaventaneet tavattomasti meidän mahdollisuuksiamme tehdä parhaita mahdollisia sote-ehdotuksia”, hyvin toimivana pidettyä Eksotea johtava Itkonen katsoo.
”Lähtökohdaksi pitäisi ottaa 15–17 päivystysaluetta ja rakentaa niiden ympärille kuntayhtymien sote-alueet, joissa olisi alueen kaikkien kuntien perus- ja sairaanhoito. Kun se olisi tehty, siirryttäisiin kansallisesti yhteen ohjausjärjestelmän.”
Ylimpänä olisi yliopistotaso, jos sitäkään. Kunnat jäisivät itsenäisiksi vaikka terveyskeskuksia yhdistettäisiin, jolloin kytköstä kuntauudistukseen ei olisi. Myöskään väestöpohjilla ei olisi merkitystä.
”Tämä pelottaa eniten hallinnon ja politiikan päättäjiä, vaikka se olisi potilaille paras”, Itkonen sanoo.
”Irtoaminen kuntakentästä tapahtuu aikanaan joka tapauksessa, koska kunnat eivät pysty tätä hoitamaan. Missään muualla sosiaali- ja terveydenhoitoa ei järjestä näin valtava määrä kuntia kuin meillä Suomessa. Maailmalla väestömäärät ovat vähintään 400 000 asukasta.”
Itkosen mielestä olisi nyt pahinta, jos hallitus halunsa mukaan lakkauttaisi hyvin toimivat sairaanhoitopiirit ja tilalle värkättäisiin väestöpohjien perusteella uusia itsenäisiä toimijoita.
”Seuraisi resurssikilpailua ja osaoptimointia ja menetettäisiin tietotekniikan hyödyt. Jos Kelaa tai verottajaa pyydettäisiin tekemään järjestelmät 100 000 asukkaan väestöpohjille, ne nauraisivat napansa ristiin.”
Raportti on kuitenkin valmis, mutta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, Kela ja Espoo jättivät siihen eriävät mielipiteet. THL:n mielestä alueellisia palvelunjärjestäjiä voisi olla 12–20 ja väestöpohja vähintään 200 000 asukasta.
Viiteen yliopistopiiriin on nyt lähetetty selvitysmiehiä tekemään maaliskuuhun mennessä esitykset palveluiden järjestämisestä. Lopputuloksena lienee malli, jossa kuntia tai sote-alueita ja samalla terveyskeskuksia on 30–70 ja niiden piirissä 50 000–100 000 asukasta.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
