Villiintynyt luonto piilotti tärkeät maisemakohteet
Maa- ja kotitalousnaisten maisemasuunnittelija Katri Salminen (puhumassa keskellä) ehdottaa Uudenkartanon kylän asukkaille, että vanhan kivisillan umpeenkasvanut jokimaisema avattaisiin raivaamalla ja ruoppaamaalla. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoPöytyä (MT)
Heinät ja pensaiden oksat taipuvat ruohikon valtaaman polun ylle. Pajupuskien oksat kutittelevat päälakea. Rantapöheikössä on viidakkomainen tunnelma.
Vasta aivan lähellä rantaa paljastuu, että olemme Uudenkartanon kylän kenties hienoimmalla historiallisella paikalla, Himolankoskella.
Luonto on tällä kohdin ahmaissut sisäänsä Yläneenjoen rannan ja tukkinut veden virtauksen 1800-luvulla rakennetun patona toimivan kivisillan ympäriltä. Umpeenkasvaneessa joessa lojuvat myös vanhat myllynkivet.
Maa- ja kotitalousnaisten maisemasuunnittelija Katri Salminen tunnistaa maisemassa kuitenkin mahdollisuuksia.
”Kohteena tämä on aivan mieletön. Jo pienellä raivauksella paikasta saisi tosi hienon”, Salminen kehuu.
Hän on tullut kylään katsastamaan maisemanhoitoa kaipaavia paikkoja. Uudenkartanon kylä on mukana Maa- ja kotitalousnaisten Matka kylämaisemaan -luonnonhoitohankkeessa, jossa kylien vetonauloja raivataan esiin villiintyneen kasvuston seasta.
”Kun rantaa niitetään ja raivataan, voi olla, että myllyn raunioillekin löytyy uusia käyttöideoita”, Salminen sanoo asukkaille, joita on tullut paikalle nelisenkymmentä.
Meneillään on hankkeeseen kuuluva kyläkävely, tai oikeammin kyläajelu, jonka aikana kierretään kylän maisemallisia ongelmakohtia ja ideoidaan ammattilaisen kanssa niiden perkaamista.
Kohteiden välimatkat taittuivat maalaismaisemassa mukavasti traktorin lavalla, pehmoisten heinäpaalien päällä.
Hoitoa vaille jääneet luontokohteet kyläläiset ovat tunnistaneet itse. Salminen tekee kyläläisten toiveiden perusteella suunnitelman alueiden kunnostamisesta. Päävastuu raivaustöistä kuuluu kyläläisille itselleen.
”Kulttuuriperinnön vaaliminen on tosi tärkeää. Myös nuoret ovat siitä kiinnostuneita”, sanoo kävelyyn osallistunut Jari Venetpalo.
Kivisillalle kokoontuneilta kyläläisiltä ruoppaus ja raivaus saavat hyväksynnän. Padolta kerättiin aikanaan jäätä lähistön meijerin maitoa viilentämään, asukkaat tietävät.
Nyt historiallista siltaa kaavaillaan virkistyspaikaksi ja matkailijoita kiinnostavaksi kohteeksi.
”Jokimaisemassa juuri siltakohdat ovat tärkeitä, sillä niistä kulkee paljon ihmisiä ja ne toimivat maiseman näkymäakseleina”, Salminen muistuttaa.
Matkailijoita kylään houkuttelevat kesäteatteri sekä lähiseudun patikointi- ja melontareitit.
Alajuoksulta tuleville melojille joen umpeenkasvanut uoma muodostaa vielä nyt tulpan, ja autolla liikkujille kohde on hankalasti tavoitettavissa.
Uudenkartanon kylässä yhteisiä alueita on vuosien varrella kehitetty aktiivisesti, ja talkooperinne elää yhä vahvana. Kyläyhdistyksellä on oma tontti, jolle on vuosien saatossa noussut kesäteatterin lava ja katsomo, tanssilava, kahvio ja rantasauna.
”Rakennuksiin on panostettu paljon, mutta ympärillä oleva luonto on päässyt pahasti villiintymään”, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Erkki Markkula.
Kyläkävelyllä asukkaiden ajatukset maiseman muokkaamisesta pääsevät ilmoille. Sillan ympäristön perkauksen lisäksi kyläyhdistyksen pusikoitunut ranta suunnitellaan avattavaksi, jolloin melojat pääsisivät rantautumaan. Talvisin samalta paikalta voisi lähteä hiihtolatu ja kesäisin luontopolku.
Osa unelmoi rantaan vanhanajan perennapenkkiä. Salminen ehdottaa perennapenkin pengertämistä, mikä estäisi mullan valumisen jokeen ja keväisten tulvavesien leviämisen penkkiin.
Illan aikana puhuttavat lisäksi vieraslajit, joiden torjumiseksi Salminen antaa ohjeita.
Traktorin lavalla kyläkävelyyn osallistunut Paula Ruokola kaavailee kivisillan läheisyyteen matkailijoita kiinnostavia palveluita, kuten esimerkiksi kahvilaa.
”Tuli mieleen, että paikan vanhoista valokuvista voisi koota myös valokuvanäyttelyn, josta näkisi miten paikka on kehittynyt.”
AURA PILKAMA
Sarja on ideoitu yhdessä Maa-
ja kotitalousnaisten kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
