passipaikalla Sormet ristissä
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen alkutaipaleella keskusta teki sille välikysymyksen lasten kotihoidon tuen leikkaamisesta. Hallitus kiisti närkästyneenä kaikki tuollaiset aikeet opposition houreena.
Hallituksella oli vannoessaan sormet selän takana ristissä. Kansantalouden ykkösasiantuntijaksi Ruotsista pestattu Juhana Vartiainen oli lausunut tavoitteen ääneen. Valtiovarainministeriö ei koskaan luovu pinttymistään.
Kotihoidontuen säilyminen markkinoitiin tuolloin ministeri Päivi Räsäsen (kd.) saavutuksena. Sittemmin Räsäsen ansiolistalle on kertynyt kaksi paljon suurempaa menestystä: Liikkuvan poliisin lakkauttaminen ja kymmenien tuhansien ihmisten karkottaminen evankelisluterilaisesta kirkosta. Pienen puolueen ministerille se on oikeastaan kylliksi.
Vastikään sosiaaliministerinä toiminut Juha Rehula (kesk.) epäilemättä tunsi valtiovarainministeriön leikkaussuunnitelmat. Hänen välikysymyksensä ennen kunnallisvaaleja vaikutti kotihoidontuen säilymiseen vähintään yhtä paljon kuin ministeri Räsänen.
Rehulan ja toisen sosiaalipoliitikon Annika Saarikon toimeliaisuus oli käytännössä ainoa elämänmerkki keskustan ensimmäisen oppositiovuoden aikana. Valtaosa eduskuntaryhmää lojui vaalitappion jälkeisessä syvässä koomassa.
Seuraavana kesänä parivaljakon uurastus palkittiin puoluekokouksen varapuheenjohtajaäänestyksessä.
Monet keskipolven kansanedustajat eivät tajua, että politiikan tekotapa on muuttunut. Opposition työkenttä on eduskunnan istuntosali. Valiokuntatyökin pohjustetaan nykyisin täysistunnossa.
Hyvä esimerkki on perussuomalaisten Pirkko Mattila, joka parissa vuodessa nousi omalla työllään takarivistä valiokunnan puheenjohtajaksi. Nyt hän on uskottava ministeriehdokas seuraavaan hallitukseen.
Esko Ahon (kesk.) hallitus markkinoi ratkaisujaan aina ”ainoana vaihtoehtona”. Todellisuudessa vaihtoehtoja oli, joskin kaikki olivat huonoja. Kun valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) ajoi ainoana vaihtoehtona ay-liikkeen romuttamista, SAK todisti, ettei se ollut vaihtoehto ollenkaan.
Suomeen on luotu uutterasti kriisitietoisuutta. Nyt on lipsahdettu kriisihysterian puolelle. Valta siirtyy virkamiehille, jotka saavat läpi mitä tahansa.
Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti, että selvityksiä on tarpeeksi, nyt hallituksen pitää tehdä päätöksiä. Tuo on vastenmielistä populismia ja osoittaa Sipilän kokemattomuutta tai vastuuttomuutta.
Kriisiaikoina on selvityksiä tehtävä entistäkin huolellisemmin. Poliitikkojen vastuulla on valita, kenen selvityksiä uskotaan, kun arviot kestävyysvajeestakin vaihtelevat miljarditolkulla.
Kansanedustajat Lasse Männistö (kok.) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok.) saivat hyvin läpi ehdotuksensa turhien lakien karsimisesta. Erityisesti Grahn-Laasosta pitää onnitella. Harvoin äitiyslomalainen pääsee poliittisilla avauksillaan julkisuuteen.
Kyseessä on klassinen silmänkääntötemppu. Oppositio esittää joka vuosi useamman lain ja typerän pykälän hylkäämistä. Sitä pidetään joutavana politikointina.
Onneksi eduskunta on viime vuosina ryhdistäytynyt. Ministeriöiden virkamiesten hölmöimpiä pykäliä muutetaan hallituspuolueiden johdolla tai myötävaikutuksella. Paljon vähäjärkistä on jäljellä, kuten linja-autojen turvavyöpakko.
Moni kansanedustaja huolehtii sydämensä pohjasta minkkien häkkitiloista ja kalkkunoiden kuljetuskopeista. Luultavasti tämä kansanedustaja ei ole koskaan matkustanut kesäkuumalla täpötäydessä linja-autossa satoja kilometrejä yhteen asentoon kahlehdittuna.
Linja-autoliikenteen vapauttaminen tuskin tätä ongelmaa lainkaan helpottaa. Itse antaisin epäröimättä Paunun väljille busseille monopolin tai säätäisin ne ihmiskuljetuksen vähimmäisnormiksi.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
