Ankeriaat pääsivät kotiin
Niina Koivunen, Risto Soljento ja Jani Hakkola tarkistavat lentokoneen ruumasta puretun lastin. Styroksilaatikoissa on 177 000 ankeriaanpoikasta. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoTUUSULA (MT)
Helsinki-Vantaan lentokentän rahtiterminaalin edustalla käy kuhina. Kymmenkunta ihmistä odottaa jännityksellä lastin saapumista. Sama näytelmä koettiin jo viime viikolla, mutta lähetys jäi tulematta.
”Tuolta ne nyt tulevat”, joku huudahtaa, kun trukki kaartaa lastauslaiturille.
Styroksilaatikoissa lukee sinisellä ”UK glass eels”.
Ne ovat ankeriaanpoikasia eli lasiankeriaita. Lähetys sisältää 177 000 kappaletta gramman painoisia, kymmensenttisiä käärmemäisiä kaloja.
Lasti puretaan ja jaetaan maasturien takakontteihin. Yksi auto suuntaa itään, toinen länteen. Kaukaisin vastaanottaja on tullut Vaasasta.
Ympäristöasiantuntija, biologi Jaana Hietala Keski-Uudenmaan vesiensuojelun kuntayhtymästä hakee pinosta 7 000 ankeriaan satsin. Runsas puolet niistä istutetaan Tuusulanjärveen ja loput viereiseen Rusutjärveen.
Parinkymmenen minuutin ajomatkan kuluttua ankeriaat ovat onnellisesti perillä. Hietala hakee autosta laatikon kerrallaan ja kippaa sähäkästi kiemurtelevat poikaset rantaveteen. Ne sujahtavat ruskean veden syvyyksiin silmänräpäyksessä. Aluksi ne syövät hyönteisiä ja muita pieneliöitä. Ensi kesänä varmasti jo pieniä kaloja.
Hietalan mukaan ankeriaiden kasvua seurataan. Vuosia sitten tuodut yksilöt voivat kuulemma paksusti. Jossain vaiheessa elämäänsä ne aloittavat 6 000 kilometrin mittaisen kutuvaelluksen Sargassomerelle. Ennen sitä ne voivat elää vesissämme jopa 40 vuotta.
Istutetut ankeriaanpoikaset on merkitty, mikä helpottaa seurantaa. Hietalan mukaan etenkin pitkästä vaelluksesta on hyvin vähän tietoa.
Ankeriaat istutetaan vesistöihin, joista ne pääsevät liikkumaan merelle. Kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelman tavoitteena on, että vähintään 40 prosenttia sukukypsistä ankeriaista pääsee kutuvaellukselle.
Euroopan ankeriaskannat ovat romahtaneet vaivaiseen sadasosaan 1980-luvun tasosta. Syiksi epäillään ylikalastusta, sisämaan elinympäristöjen katoamista, ilmastonmuutosta, merivirtojen muutosta, tauteja ja saasteita.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (Iucn) on määritellyt ankeriaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Hietalan mukaan ankeriaiden pyyntiä pitäisi välttää. Ankeriasta kuitenkin syödään paljon Keski- ja Etelä-Euroopassa. Suurta herkkua ovat ankeriaanpoikaset.
Tuusulanjärvestä kalastajat pyytävät satunnaisesti ankeriaita pitkällä siimalla. Hietalan mukaan rasvainen ja voimakkaan makuinen ankerias ei kuitenkaan maistu suomalaisille kuten keskieurooppalaisille.
Tuusulanjärven ankeriailla on siis hyvät mahdollisuudet päästä aikanaan kutureissulle.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
