Macronin ja Scholzin tappiot ovat EU:lle myrkkypilleri, jolla voi olla laajoja vaikutuksia
Pariisissa ja Berliinissä pakko keskittyä nyt sisäpolitiikkaan. Se näkyy ja tuntuu, kun Brysselissä tehdään päätöksiä Ukrainasta, vihreästä siirtymästä ja kilpailukyvystä.
Murskatappion EU-vaaleissa kärsinyt Ranskan presidentti julisti heti sunnuntaina maahan ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka pidetään jo kesäkuun lopussa. Kuva: MOURAD ALLILI/SIPA, Lehtikuva10.6.202409:15
EU:n suurimpien jäsenmaiden johtajille eurovaali-ilta oli katkeraa kalkkia.
Ranskan presidentti Emmanuel Macronin keskustaliberaali Reneissance kärsi murskatappion Marine Le Penin ja kärkiehdokas Jordan Bardellan laitaoikeistolaiselle Rassamblement National -puolueelle (RN) eli kansalliselle liittoumalle. Macronilaisten ääniosuus oli puolet pienempi kuin RN:n.
Euroopan suureksi visionääriksi ja pelastajaksi tituleeratun Macronin nöyryytystä lisäsi vielä se, että Ranskan vaaleja viime vuosina sotkeneen salaliittoteoreetikko Éric Zemmourin puolue menestyi yllättävän hyvin. Kansallismielisen EU-kriittisen oikeiston ääniosuus on noin 40 prosenttia.
Macron julisti saman tien ennenaikaiset parlamenttivaalit, jotka pidetään jo 30. kesäkuuta. Hän perusteli ratkaisuaan sillä, että laitaoikeiston voitto on uhka Ranskalle ja koko Euroopalle. Ranskan johtaja pelaa sisäpoliittista uhkapeliä, jonka hän saattaa hävitä.
Saksassa liittokansleri Olaf Scholzin sosiaalidemokraattinen puolue (SPD) jäi EU-vaaleissa puolet pienemmäksi kuin suurin oppositiopuolue, kristillisdemokraattien muodostama oikeistounioni (CDU+CSU). Vielä nöyryyttävämpää kolmen puolueen hallitusta johtavalle Scholzille oli se, että laitaoikeiston Vaihtoehto Saksalle, kiilasi kaikkien hallituspuolueiden, myös kanslerin oman SPD:n ohi.
Ukrainan sodan ravistelemassa Euroopassa on jo pidemmän aikaa peräänkuulutettu johtajuutta erityisesti suurilta jäsenmailta. EU-vaalien jälkeen sitä on luvassa vielä vähemmän.
Ranskan johtaja pelaa sisäpoliittista uhkapeliä, jonka hän saattaa hävitä.
Scholzin ja Macronin on pakko keskittyä sisäpoliittiseen puolustustaisteluun. Yksi taistelutanner on vääjäämättä Bryssel.
Molempien kannalta arvaamattomin kortti on laaja oikeistorintama, johon kuuluvat keskustaoikeiston EPP sekä laitaoikeistoryhmät ECR (Euroopan konservatiivit ja reformistit) sekä ID (Identiteetti ja demokratia). Laitaoikeiston voitto jäi odotettua pienemmäksi, mutta se vahvistui. Keskustaoikeistolla taas meni odotettua paremmin.
EPP:tä, johon myös Suomen kokoomus kuuluu, johtaa käytännössä Saksan oikeistounioni (CDU+CSU). ECR:n vahva puolue on niin ikään vaalit voittaneen Italian pääministeri Giorgia Melonin Italian veljet -puolue. ID:ssä kaapin paikan määrittelee Ranskan Le Penin ja Bardellan RN.
Mitään laitaoikeiston yhtenäistä ryhmää EU-parlamenttiin ei synny eikä EPP ryhdy hallitsemaan EU-politiikkaa pelkästään laitaoikeiston tuella. Tietyissä suurissa päätöksissä oikeistorintama voi kuitenkin yhdistää voimansa. Ranskan ja Saksan oppositiopuolueiden vahvan aseman se pystyy myös heittämään tehokkaasti kapuloita sekä Macronin että Scholzin rattaisiin.
Ensimmäinen kiinnostava kysymys on, minkälaisen enemmistön EU-komission johtoon uudelleen pyrkivä, Saksan CDU:ta edustava Ursula von der Leyen saa taakseen EU-parlamentissa. Periaatteessa EPP:n, sosiaalidemokraattien (S&D), keskustaliberaalien (Renew) ja vihreiden äänet riittävät. Kysymys kuuluu, ovatko von der Leyen ja EPP valmiita haalimaan ääniä myös hajanaisista äärioikeistoryhmistä, erityisesti Melonin johtamasta ECR:stä.
Kun komissio on valittu, ohjelma laadittu ja parlamentti aloittaa työnsä, EU:lla on edessä mammuttimaisia ratkaisuja.
Ukrainan tukea on lisättävä tavalla tai toisella ja myös EU-maiden omaa puolustusta on vahvistettava. Näiden toimenpiteiden rahoittamisesta riidellään taatusti.
Samaan aikaan vihreän siirtymän ohjelman toteuttamista on jatkettava, eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyyn on panostettava ja unionin laajentumisjuna on sysättävä liikkeelle.
On aivan selvää, että EU-vaalien voittajat sekä Ranskassa että Saksassa pyrkivät myös EU-asioissa rokottamaan omia hallituksiaan ja keräämään näin sisäpoliittisia pisteitä. Käytännössä se tarkoittaa, että presidentti Emmanuel Macronin ja liittokansleri Olaf Scholzin on tehtävä EU-politiikkaa entistä enemmän sisäpoliittiset intressit edellä.
Tällä väännöllä voi olla arvaamattomia seurauksia, kun Ukrainalle runnotaan tukipaketteja, kun vihreän siirtymän uusista askeleista neuvotellaan tai kun kilpailukykyä kohennetaan.
Tapio Nurminen on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
