Tapaus lastensuojelu

Suomesta tuskin löytyy ketään,

joka ei olisi lähiaikoina päivitellyt, mikä

mättää lastensuojelussa. Käsillä on

Suomen rikoshistorian iljettävimmäksi luonnehdittu oikeudenkäynti, jossa isää ja äitipuolta syytetään ekaluokkalaisen Eerikan kiduttamisesta ja murhasta.

Eerikasta tehtiin 11 lastensuojeluilmoitusta. Huolissaan olivat naapurit

ja opettajat. Mikä meni pieleen? Miksi läpi tytön elämän jatkuneeseen pahoinpitelyyn ei puututtu?

Pahoin pelkään, että lastensuojelua kuormitetaan tyhjänpäiväisillä ilmoituksilla. Sen, että poliisi yllättää 17-vuotiaan heilumassa kaljapullo kädessä paikallisen nuorisotalon pihalla, ei pitäisi olla

lastensuojelun asia.

Kaikki yli 15-vuotiaita koskevat asiat voitaisiin käsitellä jotenkin muuten.

Sen ikäiset ovat jo rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään. Kenties

huomautus nuorelle riittäisi ja samalla kevenisi lastensuojelunkin taakka.

Uskon, että lastensuojeluilmoituksia tehtaillaan paljon myös kostomielessä. Katkerat eksät voisivat miettiä, onko

kiusanteon väline toimiva, jos se hidastaa avun saamista ”oikeille eerikoille”.

Eräs tapaus tuttavapiiristäni

hätkähdytti. Siinä lapsiperheen isä

ratkesi ryyppäämään ja kävi väkivaltaiseksi. Äiti otti eron, eikä katkeroitunut isä halunnut vuoteen edes tavata

lapsiaan.

Siinä vaiheessa kaikki lastenhoitoapu sukulaisilta tuli tarpeeseen, kun äiti

kävi töissä ja kunnosti uutta asuntoa perheelleen.

Korkeasti koulutetun äidin työ sisälsi myös jonkin verran matkustelua. Silloin lasten mummo huolehti arjen pyörittämisestä. Nuorimman, yhdeksänvuotiaan tytön, läksyt jäivät kuitenkin jonkun

kerran tekemättä.

Mitä siinä tilanteessa teki opettaja? Moitti tiukassa tilanteessa olevaa

yksinhuoltajaa matkustelusta ja teki perheestä lastensuojeluilmoituksen. Koko suku tyrmistyi, sillä lapset ovat kaikin puolin hyvinvoivia.

Nyt äiti jännittää, uskaltaako hän enää lähteä työmatkalle. Jokaisesta matkasta kuulemma pitäisi raportoida opettajalle. Uskaltaako äiti jatkossa enää kertoa

kellekään, vaikka lasten kanssa tulisi

jotain todellisia ongelmia? Hänestähän on tehty jo lastensuojeluilmoitus ja

perhe elää suurennuslasin alla.

Minun lapsuudessani läksyjen

laiminlyönti johti korkeintaan

nuhteluun ja merkintään reissuvihossa.

Tsemppaaminen palkittiin todistuksessa. Ei siihen mitään lastensuojelua tarvittu väliin. Ei, vaikka meidänkin perheessä matkusteltiin ja tehtiin

vuorotyötä.

Voi olla, että lakimuutos, joka

velvoittaa muun muassa opettajat,

terveydenhoitajat ja seurakuntien työntekijät raportoimaan havaitsemistaan poikkeuksista, on lisännyt

lastensuojeluilmoitusten määrää.

Ilmoitusperusteiksi on listattu muun muassa ”jatkuva koulunkäynnin laiminlyöminen” ja ”perheen erittäin heikko taloudellinen tilanne”.

Tietenkään en kannusta laiminlyömään lastensuojeluilmoituksen

tekemistä, jos ilmoitukselle on syytä.

Ensin voi kuitenkin kysyä kunnan

lastensuojeluviranomaiselta neuvoa, vaatiiko tapaus virallista ilmoitusta.

Tuntematta sen enempää käytäntöjä, toivon, että teinien tempaukset, epäillyt

pahoinpitelyt ja seksuaaliset hyväksikäytöt laitetaan eri kiireellisyysluokkiin. Tapaus Eerika ei saa toistua.

katja.koljonen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF