Euroopan kriisi on vasta tulossa

UUTISTAUSTA

Sotien vuosikymmen on päättymässä. Talouden elpyminen on alkanut. Amerikan mahdollisuudet ovat rajattomat, sillä meillä on kaikki, mitä tämä rajaton maailma meiltä vaatii.

Yhdysvaltain presidentin

Barack Obaman avainsanat viime viikon virkaanastujaispuheessa osoittivat jälleen kerran, että Yhdysvaltain johtajat ovat pelkistämisen ja innostamisen mestareita.

Kannustus on tarpeen, sillä liittovaltion velka on 105 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se ylivelkaantuneessa EU:ssa on 83 prosenttia. Maan luottoluokitus on huonompi kuin Suomen.

Terveydenhuollon kansantaloudelliset kustannukset ovat Eurooppaan verrattuna yhä

yli kaksinkertaiset. Maantie-,

rautatie- ja kansallinen lentoliikenne ovat jämähtäneet 70-luvun tasolle, ja niiden infrastruktuuri rapautuu nopeasti. Maan peruskoululaitos on teollisuusmaiden heikoimpia.

Poliittinen järjestelmä on tilassa, jossa päätösten aikaansaaminen on lähes mahdotonta. Kongressin edustajainhuoneessa tahdin määrää joukko, joka ei värillistä presidenttiä hyväksy. Hänen kanssaan ei haluta tehdä ensimmäistäkään kompromissia.

Teekutsuliikkeessä ilmenevä äärikansallinen populismi vaikuttaa poliittiseen järjestelmään kuin syöpä. Edetessään se on alkanut levittää etäispäätteitä niin Brittein saarille kuin Manner-Eurooppaankin Suomi mukaan lukien.

Tästä huolimatta Yhdysvallat selviää käymistään sodista ja aiheuttamastaan talouslamasta naarmuitta. Kun presidentti julistaa, että me nousemme

tästä vielä, sitä ei epäile kukaan. USA:n brändi kestää.

Samaan aikaan Euroopan unioni on säilyttänyt asemansa maailman suurimpana taloutena, joka tuottaa neljänneksen koko maailman tavaroista ja palveluista. Maailman kymmenen kilpailukykyisimmän maan joukossa on seitsemän eurooppalaista, niistä kuusi on EU:n jäseniä.

Nousevista talouksista kilpailukyisin on Kiina, joka on YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä mitaten 29. sijalla (eliniän odote, lukutaito,

koulutustaso ja elintaso). Kymmenen parhaimman

maan joukossa on kuusi

eurooppalaista, ja jos tasa-

arvokin otetaan mukaan,

Eurooppa johtaa muuta maailmaa luvuin 9-1.

Vuonna 2012 Eurooppaan tehtiin 426 miljardin dollarin arvosta ulkomaisia investointeja, kun sijoitukset kaikkiin nouseviin talouksiin olivat

279 miljardia.

Ostovoimalla korjattu kansantulo on Kreikassakin korkeampi kuin yhdessäkään BRICS-maassa ja korkeampi kuin missään Afrikan tai Etelä-Amerikan maassa. Eurooppa on maailman turvallisin, tervein ja hyvinvoivin maanosa.

Vaan millainen on Euroopan julkinen kuva?

Taantuvan teollisuuden ulkomuseo, johon markkinat ovat menettäneet luottamuksensa. Jatkuvan velkakriisin maanosa, jossa ahkera pohjoinen joutuu elättämään laiskoja etelän asukkaita tuomiopäivään asti. Kansanvallan ulottumattomissa

olevien eurokraattien valtakunta, joka ilmestyskirjan pedon tavoin etsii mahdollisuutta nielaista jäsenmaansa.

Saavutettujen etujen puolustamisen luvattu maa, jossa ripeästä talouskasvusta voidaan enää nähdä vain unta.

Mikään ei Euroopassa ole romahtanut yhtä pahasti kuin ihmisten usko EU:n tulevaisuuteen. Euroopan brändi ei ole kestänyt velkakriisiä, se on mennyt palasiksi.

Niinpä petolinnut kerääntyvät haaskalle. Taloudessa pahin saattaa olla ohi, vaikka laman aiheuttamien sosiaalisten ongelmien kanssa tuskaillaan vielä pitkään. Mutta poliittinen kriisi on vasta edessä.

Lähtölaukauksen ampui Britannian pääministeri David Cameron viime viikolla. Maan tärkeimmän liittolaisen neuvoista huolimatta Cameron ohjasi maansa kurssille, jonka päässä on EU-kansanäänestys vuoteen 2017 mennessä.

Se, ettei Cameron kuunnellut Obaman neuvoja, ei ollut yllätys: hänen omassa puolueessaan ovat henkisen yliotteen napanneet äärikansalliset populistit, joita eivät neekeriukot komentele.

Yllätys oli päättäväisyys, jolla Cameron vaaransi Britannian kansalliset edut oman puolueensa vaalimenestyksen turvaamiseksi. Samalla hän syöksi muut EU-maat vuosien epävarmuuteen markkinoiden arvuutellessa nyt, hajoaako EU vai ei.

Avaa artikkelin PDF