LUKENUT MIES Vasenta taloususkoa
Kommunistien perintönä vasemmistoliitolla on yleensä paljon mietityt vaaliohjelmat. Käytäntöön niistä ei paljon tule. Äärivasemmisto joko haastaa noudatetun politiikan riittävän etäältä tai vaatii perumaan hallituksen tuskalla tekemiä leikkauksia.
Professori Heikki Patomäestä on kehkeytynyt vasemmistoliiton talousohjelmien keskeinen sorvaaja. Puolueen edellinen talousguru Esko Seppänen oli aivan liian narsistinen populisti vakavaan ohjelmatyöhön, sielultaan ikuinen toimittaja. Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on talousasioissa silkka suunsoittaja.
Ei Patomäkikään varsinainen taloustieteilijä ole vaan komeasti maailmanpolitiikan professori monen maan yliopistoissa. Ehkä siksi hän kirjoittaa ymmärrettävämpää kieltä kuin ammattitaloustieteilijät, jotka kaavoillaan yrittävät epätoivoisesti todistaa, että taloustiede on oikea eksakti tiede.
Patomäki haastaa hallitsevan uusklassisen talousteorian ja on monessa kohdassa herkullisen oikeassa. Miten muka voidaan ennustaa kestävyysvaje vuonna 2030 prosentin kymmenyksen tarkkuudella, kun talouden kehitystä voidaan todellisuudessa ennustaa korkeintaan kahden kuukauden päähän? Ihmeellinen on myös nykyhallituksen virallinen uskomus, että työllisyys paranee työn tarjontaa lisäämällä.
Mutta ei Patomäen oma malli, keynesiläisyydestä sovellettu keskittyminen julkisiin investointeihin sen uskottavampaa ole. Professorin laskemat investointien kerroinvaikutukset lepäävät vahvan uskon varassa.
Vasemmistoliiton talousprofeettoja ovat vastavirran nobelistit Paul Krugman ja Joseph Stiglitz. Demarien vastaava ajatuspaja Kalevi Sorsa -säätiö on tosin jo ehtinyt omia heidät, mutta ei SDP:n politiikkaan siitä ole paljon herunut.
PEKKA ALAROTU
Heikki Patomäki: Suomen talouspolitiikan tulevaisuus. 281 sivua.
Into.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
