Satapäinen partiolais-joukko kisaili siivosti
TARVASJOKI (MT)
”Sarjasta riippuen reitti on 15–30 kilometriä pitkä. Kisat kestävät kaksi päivää. Osallistujia oli noin sata”, kertoo tänä vuonna kisojen ratamestarina toiminut Jussi Karttila Liedon Eränkävijöistä.
Partiotaitokisoissa nuoret kulkevat pienissä ryhmissä, vartioissa, maaston halki ja teitä pitkin. Rasteilla askarrellaan, tehdään luonnontuntemus- ja nokkeluustehtäviä. Yöksi pystytetään laavut ja sytytetään nuotiot.
Tämän syksyn kisojen reitti kulki 30 eri maanomistajan maiden halki. Jokaiselta oli tietysti saatava lupa tapahtumalle.
”Tein alustavan reitin kartalle ja pyysin kunnalta tiedot maanomistajista. Kunnassa nostivat kädet pystyyn.”
Karttila olisi voinut ryhtyä penkomaan kunnan hallussa olevia kiinteistötietoja, mutta onnekseen hän tunsi Tarvasjoella asuvan Veikko Hietalan.
Hietala on entinen maarakennusyrittäjä, itsekin metsänomistaja, ja hän tuntee naapurinsa. Hietala auttoi reitin suunnittelussa. Hän tiesi myös, mitä alueita kannattaisi välttää.
Karttila ja Hietala kulkivat kahtena päivänä vierailemassa maanomistajien luona. Jotkut tavoitettiin puhelimitse.
”Lupien kysyminen on aina iso ruljanssi, etenkin sen selvittäminen, kuka omistaa minkäkin metsän”, Karttila kertoo.
”Metsähän voi olla ihan eri puolella pitäjää kuin asuintalo”, Hietala huomauttaa.
Parivaljakon kierros sujui hyvin. Yksikään maanomistaja ei edes epäröinyt luvan antamista, vaikka seudulla ei ole järjestetty partiotaitokisoja pitkiin aikoihin.
Joillekin piti selvittää, mitä partiotaitokisat ovat. Suunnistustapahtumat ovat tarvasjokelaisille maanomistajille tutumpia.
Eräs halusi varmistua, ettei reitti kulkisi tuulihaukan pöntön vieritse pesimäaikaan. Toinen painotti, ettei nuorta taimikkoa saa polkea.
Partiolaiset kutsuivat maanomistajat lopulta myös kisojen avajaisiin, viisi tuli paikalle.
Tärkeitä kohteita reitillä ovat kisakeskus ja öinen leiriytymispaikka. Kisakeskukseksi partiolaiset vuokrasivat Tarvasjoen urheilukentän. Leiripaikaksi valikoitui eräs pohjavesialueella kasvava nurmilohko.
20 laavun ja nuotion jälkiä saa hakemalla hakea, kun kisoista on kulunut muutama viikko. Ainoa johtolanka ovat kertaalleen irti kaivetut ruohomättäät, jotka jälleen peittävät nuotiopaikoiksi kaivettuja kuoppia.
”Yksi kisojen arvosteluperuste on nuotiopaikkojen kunto, kun leiri on purettu. Nuotiot peitetään ja roskat viedään pois”, Karttila selittää.
Polttopuut hankittiin muualta ja tarpeet tehtiin paikalle tuotuun bajamajaan.
Tapahtuman jälkeen maanomistajilta ei ole kuulunut huonoa palautetta.
”Tiedän sanoa varmaan, ettei kuulukaan”, Hietala vakuuttaa.
”Vaikka lupa annetaan helposti, se on kuitenkin tärkeä kysyä. Muuten suhtautuminen on negatiivista.”
Hietalan mielestä maanomistajat ovat nykyään tarkkoja maistaan. Hän muistelee, että ennen metsästysreissuilla sytyteltiin tunnon tuskitta nuotioita puista, joita paikalta sattui löytymään. Tulen tekoa pidettiin jokamiehenoikeutena. Nyt sellaiset kirjataan metsästyssopimukseen.
”Valittamiskynnys on matalampi kuin ennen. Se tulee siitä kun ylitetään valtuudet, esimerkiksi kun yksityisteitä sotketaan. On mönkijät ja mopot.”
Partiolaisten maine maaston käyttäjinä on kuitenkin hyvä. Jokamiehenoikeudet ovat tärkeä osa ohjelmaa.
Kisat ajoitetaan aina siten, etteivät ne mene päällekkäin hirvijahtien kanssa. Suuret, maastoa kuluttavat leirit järjestetään yleensä partiolaisten omilla tai seurakuntien mailla.
HENRIK SCHÄFER
Tein alustavan reitin kartalle ja pyysin kunnalta tiedot maan-
omistajista.
Kunnassa nostivat kädet pystyyn. «
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
