Tiinehtyvyysongelmien hoitokannattaa taloudellisesti

Anne Mattila siementää hiehot vuoden ja kolmen kuukauden iässä ja lehmät kahden tai kolmen kuukauden kuluttua poikimisesta. Korkeatuottoiset siemennetään myöhemmin kuin tavanomaisen tuotostason eläimet. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkisto

Lypsykarjan lyhyt poikimaväli on tie hyvään taloudelliseen tulokseen, kertoo eläinlääketieteen tohtori Juhani Taponen Helsingin yliopistosta.

Poikimaväli oli tiloilla viime vuonna keskimäärin 418 vuorokautta eli noin 14 kuukautta. Väli on venynyt 35 vuodessa 35 vuorokaudella. Tavoitepituus on noin 12 kuukautta.

Taposen mukaan poikimavälin pituus kuvaa hedelmällisyyden taloudellisia vaikutuksia hedelmällisyysmitoista parhaiten.

Pitkä poikimaväli tulee tiloille kalliiksi. Silti hinta on pieni verrattuna lehmän ennenaikaisen poiston kustannuksiin.

Poiston kustannuksia on vaikea laskea, Taponen kertoo. Korvaavan eläimen hankinta ostona tai tilalla kasvatettuna aiheuttaa kuluja. Toisaalta teurastettaessa eläimestä saadaan tuloa.

Taposen mukaan poiston hinta voidaan laskea verrattuna lehmän kannattavimpaan pitoikään, joka on kahdeksan lypsykautta.

Taloudellinen tappio jokaiselle lypsämättä jääneelle kaudelle on uuden eläimen hankintakustannuksen ja teurastuoton erotus jaettuna kahdeksalla.

Mitä nuorempana eläin poistetaan, sitä enemmän lypsykausia jää lypsämättä ja sitä suurempi tappio on.

Poikimavälin pidentyessä lehmän päivätuotos pienenee. Eläin käyttää yhä suuremman osan rehusta ylläpitoonsa ja pienemmän maidon tuottamiseen.

Kun poikimaväli pitenee yhdellä päivällä, vuotuinen maitotuotos pienenee keskimäärin 4,8 kilolla, Taponen kertoo. Yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin merkittäviä.

Tutkimuksissa on laskettu, että yhdellä päivällä pidentynyt poikimaväli maksaa syyspoikivalle lehmällä kaksi euroa. Kevätpoikivalla kustannus on puoli euroa ja talvi- tai kesäpoikivalla puolitoista euroa.

Eron aiheuttavat maidon kausihinnoittelu ja ruokintakauden vaihe poikimisen aikaan.

Luvut saavat uudet mittasuhteet, kun kertoimena on kolmella viikolla pidentynyt poikimaväli ja lehmiä on viisikymmentä.

Pidentynyt poikimaväli tuo mukanaan uusintasiemennyksiä ja kalliita hedelmällisyyshoitoja.

Eläin voidaan joutua poistamaan tiinehtymättömyyden vuoksi. Jos se pystytään estämään hedelmällisyyshoidoilla, ne ovat kannattavia.

Asiantuntijatyöryhmä, johon Taponen kuuluu, päivittää parhaillaan lypsykarjan hedelmällisyyden tunnuslukuja ja niiden suositusarvoja. Tavoitteet on määritelty viimeksi 1990-luvun alussa.

Tunnusluvut ovat karjanomistajien työkaluja esimerkiksi Nasevan Pro Terveys -lomakkeessa. Uudistustyö valmistunee kevääseen mennessä.

Lukuarvojen lisäksi mittaritkin voivat muuttua.

Siitä Taponen on varma, että hälytysrajoista on luovuttava. Tilat ovat niin erilaisia, että samanlaisia hälytysrajoja ei ole syytä antaa kaikille.

Hälytysrajoja on asetettu muun muassa poikimavälin ja ummessaolokauden pituudelle. Rajan ylittämisen on ajateltu kertovan merkittävästä ongelmasta karjassa.

”Tunnusluvuilla ei ole itseisarvoa. Lehmä lypsää ilman yhtäkään tunnuslukua. Mutta niiden avulla voidaan arvioida karjan hedelmällisyyden taloudellisia vaikutuksia”, Taponen muistuttaa.

HANNA SALONEN

Juhani Taponen puhui Pro Agria -maitovalmennuksessa 6.9.

Avaa artikkelin PDF