Kuoleva kylä ilman tehdasta
Härkänevan vanhin mies Pertti Kuutti, 79, on seurannut ilolla kylän kehitystä. Huolta herättää vain se, että nuoriso tahtoo muuttaa pois.
”Jos ei tuota tehdasta olisi tullut, kyllä tämä olisi nyt kuoleva kylä.”
Uukuniemeltä evakkoon joutunut Kuutin perhe muutti Härkänevalle ensimmäisten joukossa.
”Isä ja vanhemmat veljet tulivat tänne Laihialta jo vuoden 1948 alussa rakentamaan saunatuvan, jossa asuimme aluksi”, Pertti Kuutti muistelee.
14-vuotias poika oli aikamiesten apuna, kun kymmenen hehtaarin tilan peltoja raivattiin.
”Perusraivauksessa käytettiin telaketjupillaria, jossa oli valtava aura. Muuten ojat kaivettiin etupäässä kuokalla ja lapiolla.”
Metsästysmaat olivat hyvät, mutta muuten leipä oli lujassa.
”Meidän maa oli vielä savipohjaista, joten se tahtoi liettyä. Ojat olivat niin täynnä keväällä, että melkein piti tehdä sama kaivuhomma uudestaan.”
”Eihän täällä menestynyt silloin mikään muu kuin heinä”, huokaa Eini Nuorala muistellessaan entisaikaa.
Nuoralan perhe muutti kahden lapsen ja yhden lehmän kanssa Alavieskasta Toholammin Härkänevalle tammikuussa 1957.
”Mieheni Einari oli niin innokas maanviljelijä, että hän yritti kaikkensa ja kovalla työllä pellot tulivat paremmiksi.”
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
