Soten rahavirrat ja perustuslaillisuus yhä auki
Suuri ei ole parempaa lähipalveluissa, sosiaalipolitiikan professori Juhani Lehto muistuttaa. Hammashoito kuuluu nyt kunnan tehtäviin, mutta moni kunta hoitaa sitä ainakin osaksi palveluseteleillä. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto”Esityksen suurin ongelma on taloussäädösten keskeneräisyys”, Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen sanoo Maaseudun Tulevaisuudelle.
”Nyt on tärkeää arvioida, toimitaanko sen periaatteen mukaan, että valtio turvaa kunnille riittävät taloudelliset voimavarat tehtäviensä hoitamiseen.”
”Pelkään, että kuntarakenne eriytyy, että eniten kärsivät rakennemuutospaikkakunnat ja että kriisimenettelyyn joutuvien kuntien määrä kasvaa”, Kietäväinen luettelee.
Kietäväisen mielestä sote-kustannusten tasaukselle asetettua 400 euron asukaskohtaista ylärajaa pitäisi laskea. Summa ei ota huomioon, että kunnille on tulossa myös valtionosuuksien leikkauksia, valtionosuusuudistus ja työmarkkinatuen muutoksia.
Lakiesityksen mukaan kunnat maksavat sote-alueille asukaslukuun ja palvelutarpeisiin perustuvan maksun. Valtaosalla kunnista muutos nykyisiin kuluihin jäisi alle 200 euroon asukasta kohden. Hallitus arvioi, että puolet kunnista voittaa ja puolet häviää maksuosuuksissa.
Yli 50 euron muutoksia tasataan vuosina 2017–2020, ja yli 400 euron heittoa vielä sen jälkeenkin.
Kietäväinen ennakoi, että maksusääntöjä joudutaan vielä muuttamaan ennen kuin sote-alueet pääsevät vauhtiin vuonna 2017 ja rahoituksen kokonaisuutta miettivän työryhmän pohdinta valmistuu helmikuussa.
Myös peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) pitää mahdollisena, että nyt tehty rahoituskuvio muuttuu piankin.
Hallitus antaa sote-lakiesityksensä eduskunnalle ensi viikolla. Samalla on luvattu julkistaa kuntakohtaiset kustannusvaikutukset. Ohjausryhmässä istunut kansanedustaja Juha Rehula (kesk.) sanoo Kunta-tv:ssä, että laskelmat julkistetaan vasta myöhemmin.
”Niistä nousee myrsky.”
Sote-uudistuksen perustuslaillisina ongelmina on pidetty kunnille sälytettäviä tehtäviä, päätöksentekoa ja kuntien rahoitusvastuuta ilman mahdollisuutta vaikuttaa menoihin.
Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan emeritusprofessori Juhani Lehto huomaa ohjausryhmän tehneen ”tiettyjä varmistuksia”, jotta lakiesitys menisi läpi. Palveluita tuottavat vastuualueet, eikä järjestämispäätöksiä alisteta valtiolle.
Rahoitus on sen sijaan yhä ongelma. Lehdon mukaan sosiaalipolitiikassa rahat kerätään yleensä maksukyvyn ja jaetaan tarpeiden mukaan, mutta sotessa ne kerätään tarpeiden mukaan.
Näin uudistus ei välttämättä takaa sitä mitä piti: kuntien menojen tasaamista, kansalaisten tasa-arvoa ja parempia palveluita. Yksittäinen kunta voi joutua talousahdinkoon kasvavien sote- ja muiden menojensa vuoksi.
”Tämä on keino kiristää ja ajaa kuntia yhteen”, Lehto epäilee.
”Näyttö siitä, että isommat organisaatiot toimisivat paremmin ja edullisemmin lähipalveluissa, on täysin olematonta. Tutkijan näkökulmasta on katastrofaalinen tilanne, että ohjausryhmässä istuu jollakin perusteella valittuja asiantuntijoita, joiden perustelut eivät pohjaa tutkimustietoon.”
Lehto muistuttaa, että kansanedustajien pitäisi tietää päätöstensä taloudelliset seuraukset, mutta nyt he eivät tiedä.
Ohjausryhmän mukaan kustannusvaikutuksia on mahdoton arvioida, mutta usko niiden kasvun hillitsemiseen on luja: keskittämällä, yhteishankinnoilla ja henkilöstön sijoittelulla.
Kuntien kyräilyä voi puolestaan lisätä se, että sote-alueen rahoilla palkatut työntekijät maksavat verojaan vain omiin kotikuntiinsa.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) on painottanut koko ajan ihmisten oikeuksia saada palveluita, kun taas oikeusoppineet ovat katsoneet kuntalaisten itsehallinnon perään.
Lehdon mielestä näitä ei pidä asettaa vastakkain, vaan löytää molempiin ratkaisu. Hän huomauttaa myös, ettei uudistuksen lykkääminen välttämättä auta.
”On annettu ymmärtää, että tämä tulee nyt valmiiksi, mutta ei näin suurta asiaa saada koskaan kerralla valmiiksi. Menee 5–6 vuotta, ennen kuin esitetty hallinto voi toimia kunnolla.”
Kunnan kannalta pulmaksi voi nousta myös edustuksellisuus. Valtuutettujen valinta kuntayhtymään voi johtaa siihen, että joitakin kuntia lähtee edustamaan henkilö, joka edustaa omassa kunnassaan vähemmistöä.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
