Metsänhoitajapari pääsi unelma-ammattiinsa
Keskitalvi on sopivin aika pystykarsintaan. Liisa Vuorikko ja Harri Villanen istuttivat kotipalstalleen lehtikuusikon 30 vuotta sitten. Useimmat puut ovat hirven syömiä ja lahovikaisia, mutta parhaat varttuvat hyvää vauhtia oksattomaksi tukiksi. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoLAHTI (MT)
Yliopistossa metsänhoitajaksi lukeneet päätyvät yleensä – käytännönläheiseltä kuulostavasta arvonimestä huolimatta – toimistotöihin neljän seinän sisään.
Liisa Vuorikko ja Harri Villanen valitsivat toisin. Helsingin yliopistosta valmistumisestaan asti he ovat olleet päätoimisia metsätalousyrittäjiä.
”Kun ei ne konttori- ja paperityöt houkutelleet ollenkaan. Minulla oli salainen haave metsätilan ostamisesta velaksi jo opiskeluaikana”, Harri kertoo.
Silloin metsätilan ostaminen oli hankalaa lainsäädännön vuoksi. Maanomistajilla oli etuosto-oikeus myynnissä oleviin metsiin.
Pari pääsikin alkuun Liisan perimällä palstalla ja osti myöhemmin lisää. Metsien rinnalla oli pitkään taimitarha, josta myytiin metsä- ja koristepuiden sekä -pensaiden taimia.
Ulkomaisten halpataimien tuleminen, pula kasteluvedestä ja Harrin selkävaivat saivat yrittäjät luopumaan taimitarhasta.
Viime vuodet he ovat keskittyneet pelkästään metsänhoitoon.
Metsän kasvattajina Liisa ja Harri pitäytyvät enimmäkseen yleisesti käytössä olevissa menetelmissä. Esimerkiksi kuusikoiden uudistamiseen he ovat ehtineet kokeilla kaikenlaista kaistalehakkuista kylvöihin, mutta tavallisin konsti on osoittautunut parhaaksi.
”Nykyaikainen kuusen taimiaines on hyvää. Laikkumätästys on varmin ja kenties paras uudistamiskeino”, Harri sanoo.
”Turhat haaveet karisevat ajan mittaan pois”, Liisa toteaa.
Kokemus on tuonut omiakin niksejä käyttöön. Esimerkiksi kuusentaimiksi hankitaan suurikokoisia, kaksivuotisia pottitaimia. Ne ovat tavallisia taimia kalliimpia, mutta niitä tarvitaan vähemmän.
Ne selviävät hyvin hengissä, joten 1 200 tainta hehtaarille riittää.
Tiheät hirvikannat ovat kannustaneet keksimään, miten tuhoilta voitaisiin välttyä. Vastoin yleistä luuloa rauduskoivikon kasvattaminen hirvialueilla on mahdollista, Harri kertoo. Se onnistuu kylvämällä runsaasti siemeniä. Itse kerättynä siemen on edullista.
”Kun hehtaarilla on satoja tuhansia taimia, hirvi ottaa omansa mutta silti jää tarpeeksi kasvamaan.”
Menetelmän haittapuoli on, että raivaustyötä tulee runsaasti, eikä jalostettuja taimia pääse käyttämään. Vaikka hirvikannat ovat pienemmät kuin hurjimpina vuosina, metsänkasvattajien mielestä vähentämisen varaa olisi vielä.
”20 000 talvikanta olisi hyvä. Silloin onnistuisi ilman suurempia riskejä kaikenlaisten puiden kasvatus”, Harri uskoo.
Kuusikuitupuun halpeneminen ja juurikäävän yleistyminen on muuttanut kuusikonkasvatusta. Tavoitteena on nyt saattaa kuuset ilman kaupallisia harvennuksia päätehakkuukypsiksi tukkipuiksi asti. Ennen ensiharvennusikää kuusikko raivataan jättäen 800–1 000 parasta puuta kasvamaan.
Metsätalouden ammattimaisen harjoittamisen kannattavuus perustuu sille, että hoitotyöt tehdään itse. Niin kauan kuin kroppa kesti, Harri teki myös hankintahakkuita. Nyt omin voimin hoituvat istutukset, taimikonhoito- sekä paperityöt. Talven töihin kuuluvat myös pystykarsinta ja polttopuiden teko.
Puukaupat ovat tietysti olennainen hetki toimeentulon kannalta. Vaikka puunostajat märisevät tasaisen puukaupan puolesta, päätehakkuissa myyjän kannattaa miettiä ajoitusta.
”Kyllä sahoilla ja tehtailla nousee kustannukset, mutta niin nousee meilläkin”, Liisa huomauttaa.
”Kun kiertoaika on yli 50 vuotta, tietysti myyjä katsoo, ettei myy suhdannekuopassa”, sanoo Harri.
Metsäyrittäjien arkea on, että tulot vaihtelevat. Yhden vuoden kantorahoilla saatetaan elää useampi vuosi.
Puiden tautien yleistyminen huolestuttaa metsänhoitajia tosissaan. Lahon kuusikon jäljiltä puulajia voi vaihtaa, mutta mitä voi tehdä, kun juurikääpä yleistyy männylläkin? Tuleeko karusta, sienen saastuttamasta maasta pysyvästi kelvotonta?
Energiapuuta Liisa ja Harri antavat korjata vain rankana. Kaikki hakkuutähteet, raivatut puut ja kannot jäävät siis maahan.
”Pysymme tässä niin kauan, kunnes ostajat palauttavat ravinteet metsään”, Harri sanoo.
Hän arvelee havaintoihinsa perustuen boorin puutteen olevan paljon yleisempää kuin uskotaan.
Eikä huoli ole pelkästään ravinteista, vaan myös humuksesta. Metsiin jäävän karikkeen muodostama humus tasoittaa maan kosteutta.
Metsän kasvattaminen on ollut parille koko ajan paitsi elinkeino myös harrastus, jossa kokeilunhalu päästetään kukkimaan. Niinpä Liisa Vuorikon ja Harri Villasen palstalla voi törmätä kontortamäntyyn, serbiankuuseen, dahurianlehtikuuseen ja visakoivuun. Kodin kasvihuonenurkkauksessa rehottavat banaani- ja appelsiinipuu.
”Niiden kanssa puuhastelu on niin kiinnostavaa, että menen mielelläni oksasaksien kanssa töihin”, Harri toteaa visakoivuista.
HENRIK SCHÄFER
Kun kierto-
aika on yli 50 vuotta, tietysti
myyjä katsoo,
ettei myy suhdanne-
kuopassa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
