Mies menetti sydämensä sahdille
Sahdin ominaispaino mitataan, kun sahti on käymisaltaassa. ”Tässä vaiheessa sahti tuoksuu banaanilta”, Lammin Sahti Oy:n toimitusjohtaja Pekka Kääriäinen kuvailee. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoHÄMEENLINNA (MT)
”Joku on joskus sanonut, että sahti ei ole alkoholia, se on perinnejuoma”, Suomen vanhimman pienpanimon, Lammin Sahti Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Pekka Kääriäinen nauraa.
”On mielenkiintoista, että vaikka sahdissa on alkoholia, kaikki eivät miellä sitä alkoholijuomaksi.”
Sahti on hämäläisten, eteläpohjalaisten ja pohjoissatakuntalaisten vanhaa perinnejuomaa. Sitä on tehty niin kauan kuin ohraa on viljelty.
”Sahti on täyteläistä ja hedelmäistä. Siinä on paljon makuja. Meidän sahdissamme maistuu kataja”, Kääriäinen kuvailee.
Sahti on eräänlaista olutta. Saksalainen tumma pintahiivaolut on jo hyvin lähellä sahtia.
”Ero perinteiseen olueen on siinä, että sahtia ei suodateta eikä pastöroida. Siihen ei myöskään lisätä hiilihappoa”, Kääriäinen valistaa.
”Se on hyvin mustavalkoinen juoma. Siitä joko tykkää tai ei.”
Sahtia voidaan käyttää sekä ruoka- että seurustelujuomana. Kääriäisen kokemusten mukaan se sopii myös ulkomaalaisen suuhun.
”Eräs jo edesmennyt englantilainen olutguru oli suuri sahdin ystävä. Hän sanoi osuvasti, että sahdissa maistuvat suomalaisuuden juuret.”
Sahdin tekeminen aloitetaan laittamalla ohra- ja ruismaltaat sekä vesi imellytystiinuun.
”Yhtä sahtilitraa kohden mallasta laitetaan 400 grammaa. Vastaavasti keskiolueen laitetaan vain 160–180 grammaa”, Kääriäinen kertoo.
”Meillä tehdään sahtia kerralla 1 300 litraa. Mallasta tarvitaan siis yli viisisataa kiloa. Käytetystä maltaasta suurin osa on ohraa. Ruista laitamme mukaan viitisen prosenttia.”
Tiinusta sahtimäski siirretään kuurnaan. Kääriäisen valmistamaan sahtiin erikoismakua antavat kuurnan pohjalle laitettavat katajanoksat. Kuurnan jälkeen sahtivierre jäähdytetään ja siihen lisätään hiiva.
”Sahtia käytetään kolme päivää. Käymisaltaassa oleva sahti tuoksuu huomattavan paljon banaanilta”, Kääriäinen kuvailee.
Käyttämisen jälkeen 7–8-prosenttinen sahti lasketaan terästynnyreihin, joissa sen annetaan tekeytyä kymmenen päivää.
”Prosessin päätteeksi sahti on valmista pakattavaksi. Meillä valmista tavaraa laitetaan tarpeen mukaan joko pulloihin, kanistereihin tai tynnyreihin. Sahdin säilyvyys on pari viikkoa.”
Sahdilla on nimisuoja, joka sille on myönnetty vuonna 2002. Jotta sahtia saa myydä sahtina, sen täytyy täyttää tietyt kriteerit.
”Kaiken käymiskelpoisen sokerin on oltava viljasta tai maltaista. Lisättyä sokeria ei saa olla. Hiivan tulee olla joko leivinhiivaa tai uudelleen käytettävää kerättyä hiivaa”, Kääriäinen opastaa.
”Lisäksi esimerkiksi maustamiseen tulee käyttää perinteen mukaisia raaka-aineita, vaikkapa rukiin olkia tai katajan oksia. Alkoholipitoisuuskin on määritelty. Sen tulee olla vähintään kuusi tilavuusprosenttia.”
Nimisuoja kriteerit koskevat vain myytävää sahtia.
”Jokainen saa tehdä kotonaan, mitä haluaa, ja kutsua sitä, miksi haluaa”, Kääriäinen muistuttaa.
ANNIINA KESO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
