LUKENUT MIES Anteeksi, mutta keneltä?
Poliitikkojen into pyydellä ammoisten sukupolvien pahoja töitä anteeksi on muutamassa vuodessa räjähtänyt muodiksi. Ilmiö rehottaa maailmalla. Meilläkin pari pääministeriä tempautui aaltoon.
Tutkijoille tällainen äkillinen ilmiö tarjoaa ihanan mahdollisuuden monitieteelliseen tutkimiseen.
Kenellä on valtuudet pyytää anteeksi? Kuka voi luvata anteeksiannon? Riittääkö pahoittelu? Pitääkö maksaa korvauksia?
Tällaista tuottaa pidäkkeetön edistysusko. Kehityksen suunta vie kohti moraalisesti parempaa huomista ja meidän tietyt arvomme määrätään päteviksi yleismaailmallisesti ja myös menneisyydessä. Historioitsija ei voi tällaiseen uskoa mutta poliitikko ja journalisti voi.
Viime kädessä anteeksiantokulttuurin pohjana nähdään kristinusko. Teologian tohtori Mikko Ketola tarkastelee hyvällä syyllä Vatikaanin taiteilua katolisen kirkon erehtymättömyyden ja kirkonmiesten tekemien häpeällisten rikosten tunnustamisen välillä.
Usein puhutaan historian lopullisesta tuomiosta. Psykologian dosentti Juhani Ihanus riisuu turhat toiveet.
”Poliittiset intressiryhmät valikoivat ja esittävät menneisyyden tapahtumia julkiseen käyttöön tarinallistettuina ja mytologisoituina ja kiistämällä kilpailevat tarinat ja myytit.”
Mediaa taas kiinnostaa vain, mikä näkökulma kansanmurhaan myy parhaiten. Kansainvälisestä sovituksesta tunnetuin esimerkki lienee Etelä-Afrikan totuuskomissio. Turkin kiistämä armenialaisten kananmurha sata vuotta sitten on esimerkki leppymättömyydestä.
Lähempääkin elävää ristiriitaa löytyy. Venäjä ja Viro eivät ole aikomassa pyytää pronssisoturikiistaa toisiltaan anteeksi.
Mitä historian vääryyksiä Suomessa pitäisi oikaista?
Aika yleisesti myönnetään, että sotasyyllisyystuomioiden kumoaminen olisi vääryyden korjaamista uudella vääryydellä. Jääkiekkotuomari voi sellaista tehdä mutta ei pohjoismainen oikeusvaltio.
Kirjassa kysytään koululaisilta, pitäisikö 1918 tapahtumia pyytää anteeksi. Kovin etäiseltä ajatus koulunuorisosta tuntuu. Monen suonissa on neljän sukupolven aikana ehtinyt punainen ja valkoinen veri sekoittua.
PEKKA ALAROTU
Voiko historiaa hyvittää?
Historiallisten vääryyksien
korjaaminen ja anteeksiantaminen. Toimittanut Jan Löfström.
239 sivua. Gaudeamus.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
