Pannoitus on susien rääkkäystä

Luin jokin aika sitten

sanomalehdestä, että eläinrääkkäysporukka suunnittelee taas susieläinten

gps-pannoitusta. Kyselin yli puoli vuotta sitten tämän lehden palstoilla, mitä järkeä tällaisella toiminnalla on, mitä se maksaa ja kuka sen maksaa?

Minkäänlaista vastausta sen toiminnan harjoittajilta ei ole kuulunut. Ei siis ole mitään järkeä ja veronmaksajat ja metsästäjät sen maksavat.

Syvän lumen aikana,

mieluusti kevättalvella etsitään lentotähystyksellä susieläinlauma, joko kiinteäsiipisellä koneella tai helikopterilla. Kun lauma on paikallistettu, annetaan tieto rääkkäysporukkaa kuljettavalle helikopterille.

Helikopterilla ajetaan puiden latvoja hipoen susieläinlauma

tai -yksilö läkähdyksiin (kieli on 30 cm ulkona suusta), jolloin eläin on puolustuskyvytön. Helikopteri asetetaan leijuntaan ja oviaukolla istuva pyssymies ampuu siihen

tainnuttavan myrkkynuolen. Kun eläin tuupertuu, laskeutuu helikopteri pilotin lähistöllä soveliaaksi katsomalleen

satunnaiselle maaperälle.

Urhea pannoitusporukka uskaltautuu nyt ulos kopterista ja panta kiinnitetään eläimen kaulaan. Ehkä siitä otetaan joitakin näytteitä ja tietoja.

Sitten eläimeen pistetään piikillä myrkkyä kompensoiva liemi ja sen jälkeen karkuun helikopteriin ja ovet kiinni.

Tähän mennessä on syyllistytty jo ainakin kolmeen lainrikkomukseen.

Ensinnäkin rauhoitetun luonnoneläimen tarkoitushakuiseen rääkkäykseen (eläinsuojelulaki).

Toiseksi Suomen asetuskokoelman ilmailuasetuksen nro.778, kohtaa 4.4.1/4.4.2 ”Minimilentokorkeudet VFR-lennolla” vastaan, joka yksiselitteisesti sanoo:

”Asutuskeskuksen yläpuolella 300 m/1000 jalkaa ja muualla

150 m/500 jalkaa, paitsi lentoonlähdössä ja laskussa, maasta tai vedestä laskettuna”.

Kolmanneksi, rikotaan

törkeästi ilmailumääräystä OPS M1-6, kohta 2.1.1 vastaan. Se sanoo, että ”ilma-aluksella saa laskeutua yleisilmailukentän tai vesialueen ulkopuolella vain maanomistajan luvalla”.

Uskallan lyödä vanhan

hattuni vetoa, että sillä

porukalla ei ole yhteenkään laskeutumiseen sallittujen alueiden ulkopuolella maanomistajien lupia.

Nyt pyydän maanomistajia ja metsästäjiä seuraamaan sellaisen helikopterin touhuja, jota voi epäillä em. laittomista touhuista ja ottamaan seuraavat tiedot: 1) kopterin tunnus, 2) päivämäärä ja kellonaika, 3) paikkakunta mahdollisimman tarkasti, 4) laskeutumispaikan koordinaatit, 5) laskeutumispaikan maanomistaja.

Yhteystietoni saa tämän lehden toimituksesta. Koska viranomaiset eivät saa tätä porukkaa lainkuuliaisiksi, on meidän maanomistajien ja metsästäjien se tehtävä.

Esa Passila

mv., metsästäjä, lentäjä

Mynämäki

Avaa artikkelin PDF