Kaunisto kampanjoi Väyrysen puolesta
Harri Mäki-Petäjä Kannuksesta otti taas asiakseen arvioida allekirjoittaneen sitoutumista omaan puolueeseeni (MT 16.1.). Itsensä sivistäminen kirjoittelemalla edustaa hyvää alkiolaista perinnettä, mutta toisinaan kannattaa viljellä myös vähän asiaa, siteeksi edes.
Tosiasia nimittäin on, että kannan Paavo Väyrysen lohi-pinssiä, kierrän tilaisuuksissa tekemässä hänen valintansa puolesta töitä ja sunnuntaina piirrän entisellä Alastaron kunnantalolla nelosen lappuuni. Se, että olen kritisoinut Väyrystä enkä kannata kaikkia hänen linjauksiaan ei todellakaan estä minua äänestämästä häntä. Pikemminkin päinvastoin.
Pohjoiskorealainen johtajan hehkutus ei kuulu tyyliini, mutta minä näenkin näissä vaaleissa maaseudun vastaiskun paikan. Palaan tähän kohta.
5.1. olin Huittisissa mukana toisena napana keskustelutilaisuudessa Pekka Haaviston kanssa. Keskustelu käytiin teemalla ”Vihreät ja keskusta – verivihollisia vai alkiolaisia sukulaisia?”. Tenttasin Haaviston – ja samalla vihreiden – kantaa erityisesti rakenteita keskittävään politiikkaan ja ihmisten suoranaisiin pakkosiirtoihin. Suurin kohu nousi kuitenkin kysymyksistäni maatilojen salakuvauksista sekä susipolitiikasta.
Haavisto vastasi, että ei kannata naamioituneena ja nimettömänä tehtyjä iskuja tiloille. Hän toisti kysymyksen vielä uusittuani, että maatilojen tuotantorakennukset kuuluvat hänen mielestään kotirauhan piiriin.
Koska tuomioistuin on ollut asiasta eri mieltä, on kysymyksessä erittäin merkittävä linjaus. Se osoitti, että keskustalla on tässä asiassa liittolaisia, kun lainsäädäntöä tältä osin ajetaan täsmennettäväksi.
Kuvaavaa on, että tilaiskuja kannattavat fundamentalistit vaativat Haavistolta irtisanoutumista omasta linjauksestaan ja anteeksipyyntöä päälle. Vastauksessaan Haavisto toisti alkuperäisen kantansa.
Tilaisuutta voi siis pitää varsin onnistuneena, koskapa omat ovat haukkuneet sekä Haaviston että minut.
Viime kevään eduskuntavaaleissa maaseutu äänesti itsensä pihalle päätöksenteosta. Vanhaa valtapuoluetta keskustaa haluttiin näpäyttää monien pettymysten summana. Toiveita asetettiin erityisesti perussuomalaisiin. Heitä suosi myös euron kriisi – tuloksena suurvoitto.
Mitä sitten tapahtui? Perussuomalaisia ei kiinnostanutkaan politiikan vastuullinen arki.
Tulikin kuuden puolueen pupuhallitus, jonka ohjelmassa keskittäminen ohjattiin suoraan kiihdytyskaistalle.
Ja taivas varjele, mitä sieltä on tulossa. Kuntien alasajo johtaa myös palvelujen ja maaseudun elinkeinotoiminnan karsimiseen. Voittajiksi on julistettu kuusi suurta kaupunkiseutua. Edessä on todellinen ”taistelu Suomesta”.
Presidentinvaali ei tätä kehitystä yksin katkaise, mutta voi palauttaa maaseudun mukaan taistelukentälle. Ääni keskustalle ja Väyryselle on nyt ääni hajakeskitetylle ja ekotehokkaalle Suomelle. Käytä sitä!
Timo Kaunisto
Suomen Keskustan
varapuheenjohtaja
Alastaro
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
