Lukeminen kannattaa ainakin jouluna

Silloin kiire on ohi ja saa rötköttää koko päivän villasukat jalassa ja lukea lahjaksi saatua kirjaa.

Parasta on, jos muutkin perheenjäsenet lukevat omaa kirjaansa hiljaa saman takkatulen ääressä. Välillä joku käy keittämässä lukupiirille glögit ja tuo naposteltavaa.

Romaani imaisee mukaansa ja unirytmi menee sekaisin, kun nukkumaan ei malta mennä. Seuraavina päivinä kinkun ja kirjojen ahmimisen ja valvomisen kierre jatkuu. Jouluna se on sallittua.

Ainakin meille päivätyötä tekeville palkansaajille joulu osuu tänä vuonna täydelliseen saumaan, kun vapaapäiviä on peräti viisi peräkkäin. Lomalla ehtii tarttua ehkä useaankin romaaniin.

Siskolle vuoden Finlandia-voittaja, isälle Ilkka Remestä, äidille Mma Ramotswe -sarjaa ja tädille Lehtolaisen uusin. Vielä viime vuosituhannella joku sukulaisista sai aina Guinnessin ennätyskirjan ja joku Mitä Missä Milloin -tietosanakirjan.

Välipäivinä alkoi kirjojen kierrätys. Lomalla hyvät kirjat luetaan nopeasti.

Painetun tekstin lisäksi silmissä hyppivät sadat sähköpostit, nettiuutiset, tviitit ja muut päivitykset.

Kun päivä täyttyy teksteistä, illalla kirjaan tarttuminen tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Televisio on helpompi kapistus. Tarinaa tulee ilman, että tarvitsee tehdä mitään. Samalla se passivoi. Jännitystä on vain siinä, selviääkö näyttelijä työstään kunnialla.

Kirja on toisaalta myös armollinen. Huonon romaanin voi jättää kesken ilman omantunnontuskia. Teatterista on suurempi kynnys lähteä kesken pois.

Edellinen teatterikokemukseni, tämän lehden nimeä lainanneen näytelmän katsominen, tuntui enemmänkin rangaistukselta kuin elämykseltä. Alastomuus on kiinnostavampaa, kun jotain jää oman mielikuvituksen varaan.

Hyvää kirjaa ei lueta, koska pitää tietää jotakin, vaan koska halutaan yllättyä ja oivaltaa asioita. Mikään ei ole niin kutkuttavaa kuin luulla tietävänsä miten juoni etenee mutta tulla sitten täydellisen höynäytetyksi.

Hyvä kirja on halpa lomamatka.

Joululahjakirjojen ansiosta olen monena vuonna päässyt mielikuvitusmatkalle Botswanaan sydämellisen yksityisetsivän valkoisen pakettiauton kyydissä.

Tuttuihin ympyröihin sijoittuvat dekkarit taas ovat saaneet minut varomaan varjoani entisillä kotikulmillani.

Mma Ramotswe ja Maria Kallio ovat kuin vanhoja tuttuja, joiden kuulumisia kuulee noin kerran vuodessa.

Maarit Tyrkön Tyttö ja nauhuri kertoo nuoren toimittajan läheisestä suhteesta presidentti Urho Kekkoseen. Koska olen itse sen verran nuori, ettei Kekkonen edusta minulle muuta kuin historiaa, tärkeään henkilöhahmoon voisi kenties tutustua Tyrkön epätavallisen tarinan kautta.

Helsingin sanomien patruunoista ja päätoimittajista Antti Blåfieldin kirjoittama Loistavat Erkot olisi niin ikään kiinnostava lukea. Myös MT:n tulevan päätoimittajan Mikael Pentikäisen Luottamus on vielä lukematta.

Joululukemisena on Enontekiön sanomissa kehuttu Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää, kollegan suosittelema Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja kirjastosta tuurilla löytynyt Leena Lehtolaisen Kuusi kohtausta Sadusta.

Odotan yllättäviä juonenkäänteitä, pohdintaa tästä päivästä ja tietysti hersyvää huumoria ja oivallista suomen kieltä.

Lukijoita suosittelen tämän lehden lukemisen jälkeen pitämään hieman taukoa talousuutisista ja tarttumaan mukaansa tempaavaan romaaniin.

Rauhallista ja seikkailuntäyteistä joulua!

Avaa artikkelin PDF