vierasyliö Luonto odottaa viherryttämistä

Laajamittaiset luonnon muutokset, kuten ilmastonmuutos

ja kasvituotannon olojen muuttuminen tuotannoille haitallisemmiksi, korostavat tarvetta huolehtia tulevankin väestön ruokaturvasta. Kestävä maatalous on jokaisen elinehto. Siitä on tullut myös entistä tärkeämpi suurvaltapoliittinen kysymys.

Selvimmin tämä näkyi joulukuussa 2012 EU:n 27 jäsenmaan

päämiesten kokoontuessa päättämään vuosien 2014–2020 EU:n talousarvion kehyksistä

euroineen. Oli tiedossa, että jo pitempään valmisteilla ollut yhteinen maatalouspolitiikka oli sisällöltään sidoksissa

päätettäviin voimavaroihin. Kokoukselle olikin ladattu suuria odotuksia kansalaisjärjestöissä.

Useassa läntisessä EU-maassa tehty kansalaisten haastattelu antoi selkeän vastauksen, mitä kansalaiset haluavat maataloudelta. Useimmilla lähtökohta oli, että maatalouden saadessa

melkein puolet EU:lle maksetuista varoista, on oikeus vaatia

maatalouspolitiikan muutosta. Tässä päällimmäisiin asioihin kuului tuotannon viherryttäminen eli tuotannon saaminen ympäristöystävälliseksi.

Eurooppa-neuvostolle

jaetussa ehdotuksessa EU:n komissio olikin pyrkinyt ottamaan huomioon kansalaisten toivomuksia siitäkin huolimatta, että eräät suuret maatalousmaat näyttivät edelleen kannattavan tehomaataloutta tukineen.

Samaan aikaan taloudellinen kehitys EU:ssa oli heikentynyt ja säästöjä vaadittiin yleisesti. Näiden ehdotusten kompromissina syntyi ratkaisu, jossa maatalouden uusia ympäristökysymyksiä jäi pois tai varojen puuttuessa lykättiin tuonnemmaksi.

Suomi on korostanut kannanotoissaan valmisteilla olevasta ohjelmasta, että Suomen

maatalouden harjoittamisen kannalta on tärkeää luonnonhaittakorvauksen mukanaolo

yhdessä EU:n ja kansallisten tukien kanssa. Tämä ottaisi

huomioon kotimaisen maatalouden rakenteen, jossa

pienviljely on keskeinen.

Samalla tämä tuo esille

maan pohjoisen aseman ja

riippuvuuden luonnonolojen vaihteluista. Tällä vahvistetaan myös kansainvälisen ruokaturvan merkitystä pitkällä aikavälillä: Kaikki käyttökelpoinen maatalousmaa tulee olla

tuotannon piirissä.

Tärkeimpiin maatalouspolitiikan uudistuskysymyksiin

kuului ympäristöasioiden

ehdot suoria tukia jaettaessa. Eräänä ehtona olisi, että tukea

saavan tilan viljelyn monipuolistamiseksi tilakoon

alaraja olisi kolme hehtaaria.

Esitys on ollut eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan

käsiteltävänä kesällä 2012. Orastavaa ympäristövastaisuutta kuvaa valiokunnan

halu nostaa tilakoko aina

15 hehtaariin, mikä jättäisi

runsaasti tiloja pois viherryttämismenettelystä.

Maatalouden viherryttämisessä lähdetään siitä, että se ei saa merkitä viljelijälle taloudellista lisärasitetta. Tämän vuoksi ohjelman toteuttaminen vaatii Eurooppa-neuvostossa myönteistä vastaanottoa ja on riippuvainen EU:n parlamentissa hyväksyttävästä talouskehyksestä. Mitä EU:sta ei saada

kattamaan viherryttämisen

lisäkustannuksia, tulee voida kattaa kansallisella tuella.

Komission ehdotus merkitsisi

noin kolmanneksen kaikista tuista sitomista viherryttämiseen. Näin ollen uudella

ohjelmalla on suuri merkitys Euroopan maataloudelle.

Ohjelmaa tarvitaan erityisesti Keski-Euroopan suurissa maatalousmaissa, joissa tuotanto rakentuu edelleen tehomaatalouden varaan.

Viljelijälle luettaisiin eduksi jo

tehty ympäristötukisitoumus. Suomen kannalta tämä vaatimus on olennainen, koska laiminlyönnit maatalouden ympäristönsuojelussa koskevat

erityisesti Keski- ja Etelä-

Eurooppaa. Pyrkimyksenä on välttää määräyksissä uusia

hallintotoimia eli byrokratiaa.

Vaikka valistuneissa pohjoisissa jäsenmaissa neuvonta

on menestyksellistä, ei vapaaehtoisuus ole välttämättä etu etelämpänä. On harkittava tarkkaan, milloin jokin viherryttämistoimi voidaan jättää kansallisen vapaaehtoisuuden piiriin.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä seikka on ekologinen ala, jonka vähimmäiskooksi asetettaisiin

kymmenen hehtaaria. Näitä aloja olisivat muun muassa

kesannot, kosteikot ja suojakaistat. Ehdotus on kannatettava, koska näillä alueilla

Suomessa harjoitetaan yleisesti

karjataloutta, ja ne ovat ekologista tasapainoa edistäviä.

Kun nyt tiedetään, ettei

joulukuun 2012 rahoituspäätöksessä CAP saanut tarvitsemaansa osuutta, jää hankkeen jatkovalmistelu kansallisten

tukien varaan. Tällä hetkellä ei monellakaan EU-maalla näytä olevan edellytyksiä omien

varojen käyttöön. Tästä voisi

vetää johtopäätöksen, että maatalouden uudistaminen lykkääntyy seuraavan talousarvion alkuun vuoteen 2020 saakka.

EU:n parlamentti äänesti

Eurooppa-neuvoston kompromissipäätöksen jatkoneuvotteluihin. Parlamentti katsoi, että EU:n tulee huolehtia enemmän jäsenmaiden suuresta työttömyydestä ja varata määrärahaa

talouskasvun edistämiseen.

Samalla se vaati joustavampaa

menettelyä varojen siirtämisessä

ohjelmakohdasta toiseen ja vuodesta toiseen.

Tällainen irtautuminen

ympäristösidonnaisuudesta

on omiaan heikentämään maatalouden viherryttämistä.

Moni yksityiskohtainen

seikka on vielä avoinna ohjelmassa. Olisi kuitenkin tarpeen saada valmiiksi mahdollisimman

moni näistä kysymyksistä, mihin

on ilmoittanut pyrkivänsä myös nykyinen puheenjohtajamaa Irlanti.

Sitä ennen kansalaiset

asettavat toiveensa saada

Eurooppa-neuvoston maatalouden viherryttämiselle penseä linja muuttumaan

EU:n parlamentin lopullisessa päätöksessä.

OLLI PAASIVIRTA

Kirjoittaja on ympäristönsuojeluneuvos Kauniaisista.

Avaa artikkelin PDF