Puolueet varovaisia Nato-kannoissaan

Puolueet lisäävät mieluummin puolustusmäärärahoja ja turvaavat omaa puolustusta kuin ajavat Suomen Nato-jäsenyyttä. Kuva: Markku Vuorikari

Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut viime vaaleista: EU painii edelleen talousasioissa Kreikan kanssa, mutta Venäjää vastaan ollaan pakoterintamassa ja myös aseiden kalistelu on astunut eurooppalaiseen maailmankuvaan.

Voisi kuvitella, että maailmanpolitiikan arkipäivällä olisi vaikutuksia Suomen turvallisuusratkaisuihin, kun Nato-jäsenyydestäkin on nyt pitänyt alkaa puhua uudelta pohjalta.

Kuitenkaan puolueiden vaaliohjelmissa ei näy erityistä pyrkyä Natoon.

Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Torsti Sirén ei ole lukenut vaaliohjelmia, mutta kuvaa Suomen Nato-politiikkaa junnaavaksi: sopivaa hetkeä jäsenyyden hakemiselle ei ole. Se ei ole joko ajankohtaista tai hetki on liian herkkä.

Enemmän kuin tosielämä tai puolueiden linjaukset kansan Nato-kantaan vaikuttavat mielipidevaikuttajat, Sirén arvioi.

"Jos politiikan kärkihahmot, kuten presidentti, tulisivat ulos selkeällä kannalla, sillä olisi luultavasti vaikutusta."

Myös Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulutettava Miika Raudaskoski kirjoittaa politiikasta.fi -sivuilla, että "aika on ollut aina väärä vakavalle jäsenyyden pohdinnalle".

Niinpä myös vaaliohjelmien Nato-linjauksista puuttuu konkretia eikä hallitusohjelmaankaan kirjattane mitään. Vaalikaudella saattaa sentään syntyä Nato-selonteko.

Puolueista kokoomus ja RKP ovat selkeimmin Nato-selvityksen kannalla, ja keskusta ehkä suorimmin valmis arvioimaan jäsenyyden hakemista.

Puheenjohtaja Juha Sipilän mukaan "itsenäinen kansakunta ei tarvitse sellaista kielteistä kirjausta", viitaten nykyiseen hallitusohjelmaan (MT 27.3.). Siihen on kirjattu, ettei Nato-jäsenyyttä haeta tällä vaalikaudella.

Keskusta, perussuomalaiset, kristilliset ja vihreät edellyttävät jäsenyydestä kansanäänestystä.

Vaikeimmalta suhde Natoon vaikuttaa perussuomalaisilla, jotka isänmaallisina vastustavat jäsenyyttä, mutta ovat toisaalta valmiita selvittämään sitä.

Vihreät jättävät Nato-oven raolleen, vasemmistoliitto asentaa siihen tuplalukot. Sen mielestä Nato on Yhdysvaltojen voimapolitiikan väline.

SDP kääntyy diplomaattisesti länsinaapurin puoleen. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan mielestä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys toisi epävakautta, eikä Suomi halua hankaluuksia rauhalliselle itärajalleen.

Myöskään suomalaiset eivät ole lämmenneet Nato-jäsenyydelle. Kannatus on ollut kyselyissä alle 30 prosentin luokkaa ja vastustus 40–60 prosenttia.

Reserviupseeriliiton ja Reserviläisliiton jäsenistä Nato-jäsenyyttä kannattaa niukasti yli puolet.

Vaaliohjelmat lukenut Raudaskoski huomauttaa kirjoituksessaan, ettei niissä puhuta enää "Nato-optiosta". Eikä se mitään kertoisikaan: optio on olemassa aina, ilman kirjauksiakin. Prosessin nopeutta tai haluttua lopputulosta "optio" ei takaa.

Raudaskosken mielestä vaaliohjelmissa näkyy konsensushakuisuus siten, että työstä ja taloudesta puhutaan, vaikka turvallisuuspolitiikka puhuttaa.

"Kriittinen lukija jää kaipaamaan uusia avauksia ja näkemyksiä siitä, missä Suomen paikka uudelleenmuotoutuvassa järjestyksessä on", Raudaskoski sanoo.

Vielä on viikko aikaa avauksiin.