Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Pienten ruokaerien kuljetus kuormittaa ympäristöä

    Lähiruoka kuormittaa ympäristöä yllättävän paljon, sanoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) professori Sirpa Kurppa.

    Syynä on logistiikka. Lähiruoka ei ole pääruokavirta. ”Pienten erikoiserien pyörittelystä tulee aika paljon kuormitusta, jos sitä ei ole mietitty tarkkaan”, Kurppa sanoo.

    ”Logistiset ratkaisut on tehty S- ja K-ryhmän ehdoilla.”

    Kurpan mukaan kuljetuksen osuus ympäristökuormituksesta on elintarvikkeen elinkaaressa vain 1–3 prosenttia. Lähiruuassa se voi nousta pahimmillaan 20–30 prosenttiin.

    MTT on selvittänyt lähiruuan ekologisia vaikutuksia. Tarkemmat tulokset kuullaan kesäkuussa.

    Kurpan mukaan lähiruoka-ajattelussa on remontoimista. ”Lähiruokaa ei kannata tuottaa lähiruuan takia.”

    Tulotason nousu ei Suomessa tai muuallakaan juuri hyödytä ympäristöä, Hyvinvoipa-hankkeen perjantaina julkistettu loppuraportti toteaa.

    Hyvin toimeentulevien ruokavalinnat kuormittavat raportin mukaan ympäristöä 30–50 prosenttia enemmän kuin pienituloisten ja vähemmän koulutettujen valinnat.

    Hyvätuloiset ostavat enemmän ruokaa kuin pienituloiset. Hävikki selittää kaksi kolmasosaa suuremmasta ympäristökuormituksesta, Kurppa kertoi perjantaiaamuna tiedotustilaisuudessa. Lopun selittävät valinnat.

    Hyvätuloiset kuluttajat herkuttelevat lähiruuan lisäksi korkealaatuisilla pihveillä ja juustoilla. Niiden ympäristökuormitus on suurempi broilerinlihan ja tavallisten maitotuotteiden.

    Lisäksi hyväosaiset maistelevat erikoisvihanneksia ja -hedelmiä. Pieniä eriä kuljetetaan pitkiä matkoja ja hukkaprosentti on suuri.

    Vain Japanissa ruuan ympäristökuormitus ei ole kasvanut tulotason noustessa. Syynä on vahva kalan syömisen kulttuuri. Lihaan ei ole siirrytty, vaikka varaa olisi, toisin kuin esimerkiksi Kiinassa.

    Suomessa Hyvinvoipa-hankkeen tutkijat ovat huolissaan väestöryhmien eriarvoistumisesta ja ongelmien kerääntymisestä. Epäterveelliset ruokavalinnat, vähäinen liikunta ja alhainen koulutustaso kytkeytyvät yhteen.

    Hyvin toimeentulevat syövät Suomessa pienituloisia terveellisemmin, ravintosuositusten mukaan. Ruokavalinnat kuitenkin kuormittavat ympäristöä enemmän.

    Terveyttä koskeva tieto on siis otettu vastaan hyvätuloisten keskuudessa. Ympäristötieto jää kauemmas omasta arjesta. Raportin mukaan ne, joilla on parhaat edellytykset maksaa kalliimpaa hintaa vastuullisesti tuotetuista tuotteista, eivät sitä tee.

    ”Liikunta-, ruoka-, terveys- ja ympäristöpolitiikat eivät ole ristiriidassa. Silti Suomessa ei saada samansuuntaista otetta asioiden parantamiseen”, Kurppa sanoo.

    Elintarvikkeiden kulutuksen ohjailu valmisteveroilla on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkijan Timo Rauhasen mukaan osoittautunut hankalaksi. ”Veron pitäisi korottaa elintarvikkeen hintaa vähintään 20 prosenttia, jotta sillä olisi vaikutusta ruokavalintoihin.”

    Pohjois-Karjala-projektin kaltaisten ohjelmien tehosta matalapalkkaisten ja vähän koulutettujen käyttäytymiseen ei ole riittävästi näyttöä. Ei tiedetä, pystyvätkö ne muuttamaan kulutustottumuksia, kertoi erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. PAULA LIESMÄKI

    Hyvätuloisten kotitalouksien ruokavalinnat kuormittavat

    ympäristöä jopa puolet

    enemmän kuin vähemmän

    ansaitsevien.

    Iän lisääntyessä ruokavalintojen ympäristökuomitus kasvaa, mutta kääntyy

    vanhemmissa ikäluokissa

    laskuun.

    50–59-vuotiaiden kotitaloudet tuottavat melkein puolet enemmän ilmastoa kuormittavia päästöjä kuin

    alle 30-vuotiaiden kotitaloudet.

    Toisaalta energiasisältöön suhteutettuna kotitalous

    kuormittaa ympäristöä sitä enemmän, mitä nuorempaan ikäluokkaan se kuului.

    Eläkeläisten ruokavalinnat kuormittavat ympäristöä

    energiasisältöön suhtettuina selvästi vähemmän kuin

    työikäisten.

    Vertailussa tarkasteltiin vain yhden ja kahden hengen

    aikuisen lapsettomia kotitalouksia. Otos oli 424

    kotitaloutta.

    Lähde: Hyvinvoipa-hankkeen loppuraportti

    Avaa artikkelin PDF